keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Puhelin ennen kännyköitä ja nettipuheluja



Keskusneidit ahkerina

Vanhoissa elokuvissa ja TV-sarjoissa, jotka kertovat ajasta ennen matkapuhelimia, voidaan saada aikaan erityistä jännitystä ja kiinnostava juonia. Mitä olisivat Miss Marple ja Hercule Poirot ilman noita vanhanaikaisia puhelimia? Myös Morsen alkuvuosina oli käytössä lankapuhelin.

Niillä, joiden kotona oli Suomessakin jo hyvin varhain puhelin, linja oli yleensä niin huono, että puhelimeen piti huutaa. Monet puhuvat edelleen kovalla äänellä puhelimeen, vaikka se ei ole enää tarpeen.

Vaihto-oppilaana amerikkalaisessa perheessä totuin siihen, että puhelimessa sai rupatella. Puhelimen keksimisen maassa Kanadassa puhelinta pidettiin niin tärkeänä ihmisten mielenterveydelle, että paikallispuhelut olivat ainakin 1980-luvulla Torontossa ilmaisia, sisältyivät pieneen perusmaksuun ja kaukopuhelut olivat hyvin halpoja suurten juhlapyhien aikoihin, jotta siirtolaiset saivat soittaa omaisilleen eri puolille maailmaa.

Eräs kanadansuomalainen ystäväni sanoi kuitenkin, ettei osaa rupatella puhelimessa, kun soittaminen oli hänen lapsuudessaan Suomessa niin kallista, että sillä hoidettiin vain pakolliset asiat ja mahdollisimman lyhytsanaisesti. Keskusneiti saattoi kuunnella puheluja, joten mitään intiimiä ei saanut paljastaa.

Ensimmäinen ikioma puhelin oli minulla vasta sitten, kun muutin mieheni ja pikkupoikamme kanssa pois opiskelija-asuntolasta Punavuoreen hyvin halpaan yksiöön, joka sijaitsi ruumisarkkuvaraston yläpuolella. Asunto oli pieni, vain huone, keittokomero ja isohko eteinen, jossa nukuimme, koska huone oli hyvin kylmä. Samassa eteisessä nukkui myös pieni poikamme.

Eräänä päivä puhelin soi lapsen nukkuessa päiväunta. Vastasin puhelimeen heti, mahdollisimman hiljaa ja pehmeällä äänellä, jotta en herättäisi lasta. Puhelimessa oli tuntematon mies, en edes muista, mitä asiaa puhelu koski, mutta mies pitkitti ja pitkitti keskustelua. Lopuksi hän sanoi: Neiti, emmekö voisi tavata? Teillä on niin pehmeä ja kaunis ääni.

Kiinnostava rakennus

 


Tämän rakennuksen voi nähdä metron ikkunasta oikealla, kun menee itäänpäin Helsingin keskustasta. En tiedä tarkalleen, mikä rakennus tämä on, mutta se on aina kiinnostanut minua. Lieneekö se vanha kaasulaitoksen varasto? Toivottavasti sitä ei pureta. Tuollaisesta rakennuksesta voisi saada aikaan vaikka mitä.
Posted by Picasa

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Kahden tietokoneen loukku

 


Elokuun viimeisen päivän taivas. Sadetta viime päivinä.

Olen joutunut kahden tietokoneen loukkuun. Muutaman vuoden vanhasta kannettavasta rikkoutui levyasema, ja se tuotti muutenkin ongelmia. Uusi kannettava on niin hieno, että vanha printteri-tulostin ei sovi yhteen sen kanssa - välillä en oikein minäkään.

Kun kirjoitan nykyään, laitan tekstin muistitikulle ja käyn tulostamassa sen toisen koneen avulla. Gmail on myös kätevä, sillä tekstin voi lähettää itselleen sähköpostiin ja tulostaa toisen koneen avulla suoraan sähköpostista. Suurempi ongelma on vanhojen tekstien kanssa. Ne ovat tallessa milloin milläkin tavalla, ja muuntelu tuntuu minusta vaikealta. Laitoin jopa koneeseen ilmaisen kokeiluversion ohjelmasta, jolla muuttamisen pitäisi sujua vaivattomasti. Ei sujunut.

Tulostan tekstin usein, sillä paperilta huomaa aivan eri asioita kuin tietokoneen näytöltä. On myös hauskempaa lojua sängyssä, nojata tyynykasaan ja korjata tekstiä värikynä kädessä.
Posted by Picasa