keskiviikkona, marraskuuta 02, 2005

Kuinkahan paljon kirjoja katoaa kirjastoista?

Hanhensulka kirjoittaa uusimmassa lastussaan kirjailijan suosiosta ja kirjastokirjojen saatavuudesta. Mutta mistä kertoo kirjan katoaminen kirjastosta?

Onko kirjailijalle hyväksi vai pahaksi, jos hänen kirjojaan katoaa tavalla tai toisella kirjastosta? Entistä harvempi pääsee lukemaan sitä kirjaa. Se merkitsee lainauslukujen pienentymistä. Onko katoaminen suosion merkki vai mitä se on? Huonoa tuuria? Kenen kirjoja katoaa eniten Helsingin/ Turun jne kirjastoista? Onko tämä liian arkaluontoinen kysymys?

Vähän yli puoli vuotta uusimman kirjani ilmestymisestä huomasin, että sitä oli ilmoitettu ”kadonneeksi” viisi kappaletta pääkaupunkiseudun kirjastoihin siihen mennessä hankituista 25 kappaleesta.

Käytämme paljon kirjastoa, ja joskus meiltäkin on kadonnut joku kirja, jonka olemme sitten korvanneet. Tuo viisi 25:stä tuntui suurelta luvulta. Ystävällinen kirjastonhoitaja vastasi on-line-neuvonnassa, että valitettavasti tuollaista sattuu. Hänkin piti lukua suurena.

Pyynnöstäni kolme viidestä kirjastosta hankki uuden kirjan kadonneen tilalle. (Muutama kirjasto on hankkinut niitä myös sen ajan jälkeen.) Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon kirjoja katoaa kirjastoista?

Marraskuu - November















Photo: Joonas Heiskanen
"November's sky is chill and drear,
November's leaf is red and sear."
Sir Walter Scott, Marmion

linkit päivitetty 4/2014
marraskuu Aurora Borealis pics
marraskuu Astronomy/picture of the day
marraskuu 1938 Kristallnacht/pogroms
marraskuu calendars
marraskuu Kirja kuukaudessa/novel writing month

tiistaina, marraskuuta 01, 2005

Antiikin vaikutus renessanssin taiteessa. Aluksi vain marginaali-ilmiö.

Leonardo: Annunciation

Firenzen Uffizin taidegalleriassa käynti on ollut eräs elämäni suuria kokemuksia. Otin pienellä kamerallani kuvan tästä maalauksesta, Leonardon enkelistä. Tuntui siltä, että en ollut nähnyt koskaan aikaisemmin mitään yhtä kaunista ja täydellistä taideteosta. Melkein yhtä kauniita olivat samassa huoneessa vastapäisellä seinällä olevat Botticellin maalaukset: Kevat, varsinkin Floran kasvot ja mekko tai merestä nousseen Venuksen kasvot, jotka ovat tutut nykyihmisille mainoksistakin. Leonardon maalaus edustaa kristillistä aihepiiriä, joka oli vallitsevin renessanssin aikana. Tutumpia ovat kuitenkin juuri nuo antiikin aiheet.

Luin juuri artikkelin, joka muutti minun käsitykseni renessanssin taiteesta. Toisaalta se selitti monia tuntemuksiani. Tarkoitan T.J. Clarkin kirja-arvostelua ” Looking at the Ceiling” .Malcolm Bull: ”The Mirror of the Gods: Classical Mythology in Renaissance Art.” London Review of Books 22.9. 2005, 7-9 tai internetissä.

Clark aloittaa kirja-arvostelun sanomalla, että renessanssin tutkijat eivät tule koskaan antamaan anteeksi Bullille (”--many scholars and lovers of Renaissance art will never forgive him”), joka paljastaa antiikin mytologian todellisen aseman renessanssin taiteessa.

Bull väittää, että antiikin jumalten ja mytologian käyttäminen alkoi groteskina koristetaiteena. Yksityiskodeissa sitä oli työhuoneissa, makuuhuoneissa ja kylpyhuoneissa. Näin naisen silmin renessanssin taide vaikuttaa monesti softpornolta. Ja nyt sanotaan, että sitä se oikeastaan olikin suurelta osaltaan käytännössä.

Renessanssin humanismin vaikutus taiteeseen oli vähäinen ja pinnallinen. Vain harvat taiteilijat (Botticelli) todella tunsivat antiikkia. Antiikin mytologian aiheiden käyttämisessä ei ollut mitään suurta johtavaa ajatusta. Se ei ollut taidehistoriallisesti keskeistä, vaan sitä esiintyi esimerkiksi korujen, lautasten, vapaa-ajan asuntojen ja häälahjojen koristeluna – ja pornografiana. Taiteilija teki sitä, mitä asiakas halusi.

Renessanssin taiteella oli kuitenkin suuri vaikutus myöhempiin aikoihin siinä, että se toi totuuden ja valheen rinnalle kolmannen ulottuvuuden: fantasian, vaihtoehtoiset maailmat. Tämä tuli kuitenkin olemaan pitkään vain pienen eliitin omaisuutta, kuten T.J. Clark esittää.