torstaina, kesäkuuta 30, 2005

Kansalaisjournalismia, mielipidekirjoituksia vai jotain aivan muuta?

Sisu



Kuva: Joonas Heiskanen



On monumentaalinen olo. Ei nyt ihan Vapauden patsaan tai Sibelius-monumentin verran, mutta kuitenkin juhlallinen olo. Kuukausi blogimaailmassa on ohi, ja olen vielä täällä. Sateisena kesäkuuna on ollut runsaasti aikaa opetella. Mutta kyllä tässä on tarvittu sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Kanadallekin olen kiitollinen.


Ovatko blogit kansalaisjournalismia?

Jos blogit eivät ole kansalaisjournalismia, ne ovat verrattavissa ainakin sanomalehtien mielipidekirjoituksiin, ja nehän ovat monesti kaikkein mielenkiintoisinta monessa lehdessä. Ne lukee kaikkein ensimmäiseksi. Niillä on vaikutusta. Jos blogit yltävät samalle tasolle, voimme olla tyytyväisiä. Kansan ääni kuuluu.

Jotkut ovat kuitenkin sitä mieltä, että blogit ovat aivan uusi muoto osallistua kansalaiskeskusteluun. Blogilla voi tavoittaa ihmisiä, joihin ei saisi yhteyttä millään muulla tavalla. Tämä yhteydenpito voi olla globaalilla tasollakin, virtuaalikyläilyä maapallon toisella puolella, kuulostamassa mitä siellä puhutaan. Vähän niin kuin kävisi istumassa ovensuupenkillä vieraassa tuvassa. Ei silloinkaan välttämättä sanottu mitään.


Blues syntyi mustien surusta

Blues: Handy

Missisipin rannalla sijaitseva Memphis sai nimensä siitä, että sen maisemat muistuttivat varhaisten uudisasukkaitten mielestä kovasti toisen suuren joen, Niilin deltan muinaisen Memphiksen tienoita. Missisipin rannalta lähtee Beale Street, joka oli aikoinaan rikkaiden kreoliperheiden (espanjalaisten ja ranskalaisten jälkeläisten) asuinpaikkaa.

Keltakuume ajoi heidät pois keskustasta, ja sinne muutti köyhää väestöä, lähinnä mustia ja siirtolaisia esimerkiksi Italiasta. 1900-luvun alussa Beale-kadulla oli rinnakkain kirkkoja ja kapakoita, ja siellä asui sekä rutiköyhiä että hyvin toimeentulevia perheitä.

Nurkkaravintolassa soitti nuori William C. Handy. Hänen isänsä oli metodistikirkon pappi. Hän hyväksyi poikansa ammatinvalinnan tajuttuaan tämän suuret musiikilliset lahjat.

Handy oli kuullut usein köyhien mustien laulavan töitä tehdessään tai rautatieasemalla junaa odotellessaan omituisia lauluja, joissa sama asia toistettiin useaan kertaan. Juuriltaan repäistyt ihmiset lauloivat näin ilmi ahdistustaan. Heidän lauluissaan yhtyivät Afrikan musiikki ja mustien kirkkojen laulut, negrospirituaalit.

Noitten laulujen pohjalta Handy sävelsi vuonna 1909 Memphiksen pormestarin Mr. Crumpin vaalikampanjaa varten soittokunnalle samannimisen kappaleen, joka tuli myöhemmin maailmankuuluksi nimellä "Memphis Blues"."Beale Street Blues" ja "St. Louis Blues" ovat myös bluesin isäksi sanotun Handyn sävellyksiä.

(vanha lehtijuttuni)
Lue myös https://memphismusichalloffame.com/inductee/wchandy/

tiistaina, kesäkuuta 28, 2005

Kesämuistot yhdistävät. Vielä kerran uimaan, vaikka paleltaa.

Kumpulan uimalassa (ks Flickr)
Kuva siirretty Flickriiin

Sisar, veli, sydänystävä

Sisar, veli, sydänystävä on parhaimmillaan ihminen,
joka tuntee meidät kokonaan, myös julkisen minämme
takana olevan ydinminän, meidän hyvät ja huonot puolemme
ja sittenkin pitää meistä, jopa rakastaa meitä.

Tutkimukset identtisistä kaksosista ovat tuoneet ilmi,
että perinnöllisyydellä on meihin paljon suurempi vaikutus,
kuin mitä olemme tähän mennessä tienneet. Sisarilla
ja veljillä on 40-60 prosenttia yhteisiä geenejä, ja
he ovat perinnöllisesti enemmän toistensa kuin vanhempiensa
kaltaisia.

Meillä kaikilla on läheisiä ystäviä, jotka ovat meille kuin
veljiä ja sisaria. Lapsuudenleikit, kouluvuosien salaisuudet,
aikuisina koettu ammatillinen, älyllinen tai maailmankatsomuksellinen
yhteenkuuluvuus on liittänyt meidät yhteen lujin siten.

Kaikki alkaa lastenhuoneessa ja yhteisissä leikeissä

Se, mitä tapahtuu lastenhuoneessa, on tärkeää vielä
kymmeniä vuosia myöhemmin. Siellä on perusvertailuryhmämme, johon
mittaamme koko elämän ajan itseämme ja ajatuksiamme.

Sisarusten välille syntyy läheinen suhde parhaiten lapsuuden
yhteisissä leikeissä sekä koulu- ja opiskeluvuosina,
jolloin he tuntevat yleensä enemmän mielenkiintoa ja läheisyyttä
toisiinsa kuin isäänsä ja äitiinsä.

Teini-ikäinen Mozart kirjoitti sisarelleen helliä ja hassunkurisia
kirjeitä ja uskoi tälle salaisuuksiaan. Ranskalainen kirjailija
Stendahl kirjoitti aikuisena sisarelleen:
"Kaikki mitä sanot, on täydellisessä sopusoinnussa
sen kanssa, mitä tunnen. Olet täysin toinen minäni".

Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tulemaan hyviksi ystäviksi
kohtelemalla heitä tasaveroisesti ja toisaalta kylvää
heihin eripuraisuuden siemenen vertaamalla heitä ja pitämällä
suosikkeja.

Varsinkin sisaret voivat olla hyvin läheisiä toisilleen. Sisar
on kuin peili, johon tyttö katsoo ja vertaa itseään: olenko
samanlainen vai erilainen? Jotkut sisaret tuntevat olevansa
kuin kaksoset, ja sitä korostavat monesti lapsuudessa. sa-
manlaiset vaatteet, lelut ja kampaukset.

Monilla heistä tämä erityinen läheyys säilyy myös aikuisiässä,
ja he juttelevat tuntikausia toistensa kanssa, lähettävät tekstiviestejä
tai soittavat kalliita kaukopuheluita toiselle paikkakunnalle
tai jopa toiseen maahan.

Tavattuaan toisensa vuosienkin eron jälkeen monet sisaret
hämmästyvät sitä, miten samanlaisia he ovat, varsinkin
ääni. Vaikka heillä on sama ääni, kuinka erilaisia ovatkaan
sanat, amerikkalainen antropologi Margaret Mead muistutti.
Heillä on kummallakin oma persoonallisuutensa.

Klikit ja roolit

Suurissa perheissä lasten kesken muodostuu usein klikkejä
milloin mistäkin syystä, ja he antavat toisilleen rooleja
monesti syntymäjärjestyksen perusteella.
Pienissä perheissä vanhemmat antavat usein
lapsilleen rooleja: yksi on perheenurheilija, toinen taiteilija,
kolmas tietokonehirmu. Näin kasvatus tekee sisarukset
enemmänkin erilaisiksi kuin samanlaisiksi.

On sanottu, että nämä roolit voivat kannustaa ja tuoda
järjestystä murrosiän kaaokseen. Ihanne-esimerkkinä on
pidetty kirjaa "Pikku naiset", jossa kaikilla neljällä sisarella
on oma erillinen pätemisen alueensa: Meg on äidillinen
opettajatyyppi, Jo kapinallinen kirjallisesti lahjakas lukutoukka,
Beth kiltti ja musikaalinen ja nuorikki Amy hiukan
lellitty, kaunis ja taiteellisesti lahjakas.

Välttääkseen kilpailua sisaret ja veljet valitsevat
todellisuudessakin usein kukin oman erikoisalansa.
Kotona annetut roolit voivat myös kahlita ja estää kehityksen.
Sisarten ja veljien väliset roolit voivat myös vaihtua
vuosien varrella monta kertaa. Muutoksia tuovat sairaudet,
avioliitot, avioerot, vanhempien kuolema ja oma vanheneminen.


Sisaret ja veljet tuntevat aniharvoin toisensa
vastenmielisiksi, mutta he saattavat karttaa toisiaan,
koske he eivät ole pystyneet selvittämään lapsuudessa
alkaneita erimielisyyksiä.

Veljesten välinen kilpailu

Varsinkin veljillä voi olla jatkuva kilpailutilanne.
Kilpailu voi jatkua viimeiseen saakka:
Kuka sisaruksista on suvun johtaja vanhempien kuoltua?
Ja viimeinen kilpailu on kuka elää kauimmin.

Yleensä kypsänä aikuisena vertailu vähenee
ja kukin elää tyytyväisenä omaa elämäänsä. Varsinkin
veljesten välillä kilpailu loppuu, ja suhde muuttuu läheisemmäksi.

Yhdessä vahvempia kuin eripuraisina

Sisaruksista tehdyt tutkimukset kertovat,
että mitä vanhemmiksi he tulevat, sitä
enemmän he yleensä arvostavat toisiaan.
Vanhempien kuolema ja yhä pienenevä
sukulaisten piiri lähentää.

Margaret Mead oli sitä mieltä, että leskeksi jääneitten tai
eronneitten sisarten on helppo asua yhdessä vanhoina, sillä
heillä on äidin perintönä samanlainen tapa hoitaa taloutta.
Yhdessä iäkkäät sisarukset pitävät isän ja äidin muiston
elävänä mielessään puhumalla heistä usein ja pohtimalla
mitä nämä tekisivät jossain erityisessä tilanteessa.
Viimeistään vanhoina sisaret ja veljet tajuavat, että yhdessä he
ovat vahvempia kuin eripuraisina.

Yhteiset muistot vuosikymmenien
ajoilta liittävät meidät myös läheisiin ystäviin..
Muinaisina aikoina miehet tulivat veriveljiksi viiltämällä haavan
itseensä ja sekoittamalla vertansa
ystävän vereen. Silloin sana sisar tarkoitti saman klaanin
naisjäsentä.



© Pirkko Anna Amnell
Kirjoitus perustuu kirjoittajan aikaisempaan, julkaistuun artikkeliin.