Näytetään tekstit, joissa on tunniste lehmus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lehmus. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, kesäkuuta 06, 2017

My favourite tree

Lehmukseni

Asuin 20 vuotta Johanneksen puiston laidassa ja näin tämän puun joka päivä ikkunastani. Kiinnyin siihen. Onneksi on kuvat muistona.

Suvi suloinen 2

Makrokuvat Kesäkuu

hopeapaju

Hopeapaju Hesperian puistossa Töölönlahden rannalla.

tiistaina, elokuuta 30, 2016

Makrotex: Luonto

orava

Syksy on tulossa. Iisalmelainen orava.

Makrotex: Luonto


Lehmukseni

my favourite tree. Lehmukseni


autumn leaves

Syksyn lehdet.
Olen kiitollinen kommenteista, mutta en jaksa vastata niihin. Olen pahassa flunssassa.

lauantaina, syyskuuta 20, 2014

Jossain on jo ruskaa

P1000383


Mieheni oli juoksemassa tapansa mukaan kaksi kierrosta Töölönlahden ympäri ja löysi Linnunlaulun huviloiden luota tämän vaahteranlehden. Jossain on siis jo ruskaa.


perjantaina, joulukuuta 06, 2013

Photo Friday: 'Plant kingdom'

Lehmukseni by Anna Amnell
Lehmukseni, a photo by Anna Amnell on Flickr.
My favourite tree. I miss it.
Photo Friday: Plant kingdom. Plantae

20 vuoden ajan näin tämän lehmuksen ikkunastani. Kiinnyin siihen.

perjantaina, maaliskuuta 15, 2013

'Springtime' My favourite tree

Lehmukseni by Anna Amnell
Lehmukseni, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Photo Friday: 'Springtime'  (May 31st, 2007)
Tätä lehmusta seurasin kaksikymmentä vuotta. Se oli niin kuin ystävä.
a larger size

lauantaina, kesäkuuta 02, 2012

Lehmusten vihreys


Lehmusten vihreys, originally uploaded by Anna Amnell.
Sade ei haittaa, sillä lehmusten raikas vihreys voittaa ja päivän alku on myönteinen. Mieheni kävi jo kaupungilla eilen ja kertoi tullessaan, että näemme hevoskastanjat kukassa kahteen kertaan tänäkin keväänä. Sireenit puhkevat kohta kukkaan.

lauantaina, lokakuuta 29, 2011

Kirjailijan työhuone


Kirjailijan työhuone, originally uploaded by Anna Amnell.
Minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta. Kirjoitin lehtijuttuni Torontossa keittiönpöydän ääressä ja myöhemmin poikani huoneessa, kun hän oli Pariisissa opiskelemassa.

Paras tilanne oli alussa Korkeavuorenkadulla, kun käytin ruokasalia työhuoneena. Samassa talossa erään asukkaan keittiö remontoitiin, ja sain vanhat kaapit itselleni. Laitoin ne yhdelle lyhyelle seinälle ruokasaliin ja päällystin ne tapetilla. Siinä oli työhuoneeni.

Nuorin lapsistani opetti minut käyttämään tietokonetta. Siitä olen kiitollinen. Kirjoitin alussa hänen tietokoneillaan, sitten eräs lasteni ystävistä osti halvalla Nokialta ikivanhoja poistokoneita ja toi miehelleni ja minullekin omat tietokoneet.

Leveille ex-siivouskomeronhyllyille laitoin ensinnäkin opetusmateriaalin. Opetin englantia aikuisille, pidin mm suggestopedisia kursseja, joihin tarvitaan paljon opetusmateriaalia, ainakin minä tarvitsin kuvia, musiikkia jne.

Toisille hyllyille levitin aineiston, jota tarvitsin kirjoittamiseen. Lopetin lehtijuttujen tekemisen melkein kokonaan ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja.

Olin tutustunut Viktorian aikaan kirjoittaessani siitä artikkelia Kotilieteen vuonna 1984. 1980-luvun lopulla aloittelin kirjaa sortovuosista. Ensimmäinen valmistui työn ohella 1991. Minulla oli oma työpöytä, ja ikkunasta näin fantastisen kulttuurimaiseman, joka inspiroi minua, kun kirjoitin Aurora-kirjat. Tuo kuvassa näkyvä lehmus lohdutti minua vaikeina aikoina.

Kun mieheni virka-asunto pieneni rajusti peruskorjauksen vuoksi, aloin kirjoittaa makuuhuoneessa. Istuin yleensä jalat ristissä kuvassa näkyvän sängyn päällä ja kirjoitin lopulta omalla läppärilläni!

Kirjoitin yhteensä kuusi kirjaa tuossa huoneessa. Kollaasissa on tunnearvoa.

Teen paljon tutkimustyötä kirjoihini, varmaankin liikaa. Rakastan historiaa, varsinkin Viktorian ja Edwardin aikaa sekä renessanssia, josta kirjoitin kirjat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ja kirjoitan nyt jatko-osaa Turusta. Kuten kuvasta näkyy, Nestor-kissakin väsyy kirjoihin, joita on joka paikassa.

Nestor on pojan ja miniän kissa, joka on meillä hoidossa silloin tällöin, nimetty romaani- ja sarjakuvasankari Nestor Burman mukaan. Kirjallinen kissa.

Työhuonekuvat olivat esillä viime vuonna Turun ja Helsingin kirjamessuilla.

Helsinki March 5th 2008

maanantaina, lokakuuta 17, 2011

Uudet lehmukset

Nämä pienet lehmukset istutettiin entisen vanhan puistokäytävän tilalle.
Kaivopuiston Ison Puistotien entinen lehmuskuja oli vuodelta 1838. Ne kaadettiin vuonna 2008, ja tilalle istutettiin uudet lehmukset vuosina 2008-2009.

Kaivopuisto, Iso Puistotie

Uusi puistokäytävä lokakuussa 2011. Puistokäytävän päässä näkyy katolinen kirkko.

lauantaina, lokakuuta 09, 2010

Uusi kotisivu Vuodatukseen

Kuvassa "Kirjailijan työhuone", kollaasi jonka valmistin Turun kirjamessuille, jossa se lienee ollut esillä Nuorisokirjailijoitten tilaisuudessa. Kuvassa näkyy puu, josta pidän kovasti, lehmus joka kasvoi ikkunan alla. Pienessä kuvassa on näkymä työhuone-makuuhuoneesta. Ja vasemmalla näkyy "työpöytäni" kirpputorila ostettu muovinen tarjotin, joka saattoi vetää vuoteen viereen, kun kirjoitin jalat ristissä tai kyljellään Lucia Olavintytär -kirjat. Aurora-kirjat kirjoitin ruokasalissa ihan oikean, kirpputorilta ostetun, työpöydän ääressä lasteni vanhoilla tietokoneilla. Sitten istuminen kävi hankalaksi ja siirryin kirjoittamaan eri systeemillä. Nyt kirjoitan lähinnä sohvan divaanipuolella istuen. Työpöytänä on Ikealta ostettu kätevä pieni siirrettävä pöytä, jonka ääressä kirjoitan nytkin ja seuraan samalla Uutisvuotoa.

Olen käyttänyt samaa kuvaa uudella kotisivulla, jolla on vanha nimi Kirjoituslipasto. Osoite on uusi http://kirjoituslipasto.vuodatus.net

keskiviikkona, heinäkuuta 28, 2010

Helsinki 32 astetta Celsiusta illalla varjossa

Kello on vähän vaille kahdeksan illalla, ja mittari näyttää 32 astetta Celsiusta ulkona varjossa ja 29 astetta sisällä. Tuulettimien äärellä on miellyttävää, mutta muualla - liika on liikaa ainakin minulle.

Näyttää ja tuntuu aivan siltä, kuin alkaisi sataa. Se tekisi hyvää puutarhoille. Mieheni on käynyt jo kastelemassa erästä talomme edessä olevaa lehmusta.

keskiviikkona, kesäkuuta 02, 2010

Lehmukset 2009 ja 2010

Lehmukset näyttävät kasvaneen, ainakin kun niitä vertaa kahteen sinisestä talosta otettuun kuvaan. Vasen heinäkuussa 2009 ja oikea kesäkuussa 2010-
Posted by Picasa

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Vihreä muuttaa maiseman ja kodin


Kun palasimme lomalta Dalmatian kesästä, oli Suomeen tullut myös kesä. Hevoskastanjat kukkivat muutaman korttelin päässä Hesperiankatujen välisessä puistossa, kaupungilla on reheviä kukkaistutuksia, ja tämäkin talvisin niin ankea katu on muuttunut aivan toiseksi lehmusten puhjettua lehteen. Lehmukset näyttävät kasvaneen kovasti viime kesästä. Ehkäpä lämpimät kesät vaikuttavat kasvunopeuteen.

Vihreyttä voi lisätä kotiin ruukkukasveilla. Pohjoisen puolella viihtyvätkin nimenomaan viherkasvit. Kokeilen pitkästä aikaa muratteja. Meillä oli edellisessä asunnossa vuosikaudet kultaköynnös, joka ympäröi erään ikkunan. Putkiremontin vuoksi piti muuttaa vuodeksi toiseen asuntoon. Siinä edestakaisin muuttamisessa meni myös kultaköynnös. Se oli revittävä irti ikkunapieleistä, joihin se oli kuin liimautunut.
Posted by Picasa

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Photo Friday: 'Pleasure'

Lehmukseni

a source of pleasure

This tree in St. John's park in Helsinki has been a source of pleasure for me during twenty years. I have seen it grow.

Tämä lehmus tuotti minulle iloa kahdenkymmenen vuoden ajan. Seurasin sen kasvua, sen vaiheita eri vuodenaikoina. Nyt se on muisto, joka ilahduttaa.

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Korkeavuorenkatu 10 Helsinki




 Asuimme ylimmässä kerroksessa, kuin ullakolla. Tästä kuudennen kerroksen näköalapaikasta otin suurimman osan Helsinki-valokuvista saatuani digikameran. Kerran vaelsi ikkunan ohi joukko pieniä pilviä, toisen kerran hyvin erikoinen leija. Ilotulituksetkin nähtiin ikkunoistamme.

Asuimme kaksikymmentä vuotta mieheni virka-asunnossa Ullanlinnassa Korkeavuorenkadulla Sillin korttelissa. Ensimmäiset kymmenen vuotta tämä kotimme oli vanhan ajan suuri virka-asunto, melkein 300 neliötä. Käytäviäkin oli 60 neliötä. Eksyimme alkuaikoina, kun harhailimme tyhjissä huoneissa. Mieheni kollega varoitti: Menette vararikkoon pelkästään verhojen ostossa. Hän ei tuntenut meitä, sillä ostimme verhot ja suurimman osan huonekaluista kirpputoreilta.

Verotus virka-asunnoissa on ollut jo jonkin aikaa pääjohtajien tulojen mukaan laskettuna, joten verotus piti meidät köyhinä, otettiinhan virka-asunnon arvoa vastaava vero mieheni rahapalkasta, joka ei ollut pääjohtajien palkan suuruusluokkaa. Päätimme sittenkin muuttaa tähän asuntoon, sillä olimme juuri palanneet Kanadasta. Mieheni ja minun tuloilla olisimme voineet ostaa Helsingistä vain yksiön. Meillä ei ollut - eikä ole edelleenkään - omistusasuntoa ja perheessämme oli kolme opiskelijaa ja pian myös näiden puolisot asumassa. Tilapäisesti asunnossa ovat asuneet myös muutamat lähisukulaiset, tietenkin ilmaiseksi, sillä eihän virka-asunnossa voi pitää vuokralaisia.

Tässä virka-asunnossa asui aikoinaan muiden muassa 1930-luvulla tunnettu henkilö Paavo Virkkunen, oman työnsä lisäksi mm opetusministeri ja eduskunnan puhemies. Se oli varmaankin suurten juhlien aikaa. Se oli myös sitä aikaa, jolloin virkamiesperheissä oli sali salin perään, isällä edustava työhuone, lapset sullottuina tyttöjen ja poikien huoneisiin kerrossänkyihin, nuoret herrat eli opiskelijapojat- myös sukulaispojat - nukkumassa saleissa sermien takana, keittäjä pienessä palvelijanhuoneessa ja sisäkkö keittiön nurkassa koottavassa vuoteessa.

Vaikka talo on rakennettu 1930-luvulla, sen alkuperäisten asuntojen pohjapiirros muistutti 1700-luvun pappiloiden ja kartanoiden pohjapiirrosta. Puuttuivat vain keittiönveranta ja vierasveranta, joiden tilalla olivat keittiönporras ja paraatiporras hisseineen. Keittiön portaasta pääsi alas kellariin ja ylös vintille, samoin näköalaparvekkeelle, josta olen ottanut muiden muassa kuvasarjan ensilumesta Helsingin katoilla.


Koti Korkeavuorenkadulla 1989-2009

Lapsemme ja heidän puolisonsa opiskelivat ja tekivät töitä tuossa asunnossamme, poika valmisti "Pariisin vuodenajat" taidenäyttelyn Ranskan kulttuurikeskukseen, kuvanveistäjäminiä näyttelyn veistoksistaan.Tässä asunnossa pidettiin tyttäremme häät, ja miniämme sukulaiset olivat vierailulla useana vuonna.

Kirjoitin 1900-luvun alun taloja, Helsingin kattoja ja vaihtelevia pilvimuodostelmia ja iltaruskoja ihaillen kuusi historiallista nuortenkirjaa sekä yhden romaanin, jota ei ole vielä julkaistu. Paljon muutakin tekstiä on syntynyt, julkaisematonta ja julkaistua, myös lehtijuttuja.

Oikeastaan kirjoitin romaanin "maanpaossa" Kalliossa, jonne kaikki talon asukkaat siirrettiin vuosituhannen vaihteessa pitkällisen putkiremontin ja peruskorjauksen ajaksi (kaksi muuttoa samana vuonna). Asuntomme pieneni sadalla neliöllä, olohuoneesta tehtiin kaksi huonetta, meille makuuhuone ja työhuone miehelleni.


Meille jäi asunto, joka oli keinotekoisesti katkaistu isosta vanhanaikaisesta asunnosta, joka oli toiminut hyvin - käytäviä lukuunottamatta. Nyt meillä oli makuuhuoneissa kolmet pariovet ja työhuoneessa kaksi pariovea. Toisella tavalla jaettuna asunnosta olisi tullut varmaankin toimivampi. Entisen salin ulkonurkka on niin kylmä, että siinä oli voinut pitää aikaisemmin vain kirjahyllyjä. Pyysimme nyt vaatekaapit siirrettäviksi sille seinälle, ja vaatteet ja liinavaatteet olivat viileitä, kuin aitanorrelta otettuja.

Parasta tässä asunnossa ovat olleet loistavan kulttuurinäköalan lisäksi korkeat huoneet ja - mukavat naapurit. Se oli ystävällisten ihmisten talo, jossa tervehdittiin naapureita hymyillen, juteltiin kun ehdittiin.

Eniten taidan kuitenkin ikävöidä erästä parsakaalin muotoista vanhaa lehmusta, jota olen kuvannut usein.

Kuten jokainen muuttamisen kokenut tietää, muuttaminen on kallis ja sekä henkisesti että fyysisesti raskas juttu. Työ ja touhu jatkuu. Kirjoitan tätä töölöläisessä erkkerissä muuttolaatikoiden keskellä. Kaksi orkideaa on kukassa, kolmas juuri alkamassa kukinnan.

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Missä minä kirjoitan




Vastauksena Kaisa Ikolan haasteeseen

Kirjoitan pienen työpöydän ääressä makuuhuoneen nurkassa

Pöydän voi vetää kuin tarjottimeksi sängyn viereen, joten voin nojata tyynyihin. Toisinaan otan tietokoneen sängyn päälle ja kirjoitan jalat ristissä istuen tai kyynärpäähäni nojaten. Vaihtelen asentoa.

Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa, sillä kirjoitan uutta kirjaa 1500-luvusta.



Kun käännän katseeeni vasemmalle, näen ikkunasta kaupungin, lehmusten latvoja, pilviä ja auringonlaskuja. Kun näkymä on oikein kaunis, ryntään ikkunaan ja otan heti valokuvan. Taivaan värit ja pilvien muodot vaihtuvat nopeasti. Voin nähdä vuodenaikojen vaihtelut ja vuorokauden eri hetket. Ehkäpä kaikkein erikoisin näkymä oli tämä, suunnaton savupatsas Helsingin yllä.

Railway warehouse arson in Helsinki on Friday, May 5th, 2006

Eräänä päivänä näin pienten pilvenhattaroiden purjertivan ikkunan editse. Se ei ollut harhanäky, vaan totta, sillä sää oli hyvin kostea. Useat ihmiset olivat tehneet saman havainnon. Valitettavasti minulle ei ollut sillloin digikameraa.