Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset ja ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset ja ruoka. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, maaliskuuta 19, 2013

Kommentit: Lapset ja ruoka


Kuvassa puolalainen ravintola

Monikulttuurisessa Göteborgissa asuva Hannele kirjoittaa lapsista ja ruokailusta.
Kommenttini:
1. Meidän lapset olivat nirsoja, heillä oli lempiruoat ja tein ruokalistat niiden mukaan. Kahdesta on tullut siitä huolimatta monikulttuuristen ruokien ja makujen ystävä. Yhdellä on allergiarajoitteita kuten minullakin. Lapsetkin ovat erilaisia kuten me aikuiset.:)
2. Lapsenlapsesi saavat kasvaa monikulttuurisessa maassa, jossa ruoka ja ulkona syöminenkin on edullista.  Se on suuri etu. 
Meille sama tuli vasta, kun muutimme Kanadaan. Suomessa ruoka oli ennen kallista. Erikoisruat piti laittaa itse, jos löysi aineksia. Lapset pitivät myös suomalaisista perinneruoista.

Toisaalta yksi lasten lempiruoista oli kyproslainen sgaghetti, jonka reseptin opin jo opiskeluaikana eräältä englantilaisleta työtoveriltani.


Aloitit kiinnostavan aiheen. Komenttini kasvoi kirjoitukseksi.:)

keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009

Yhden kalapuikon kokoinen ongelma

Iines keksii hyviä keskustelunaiheita. Nyt aiheena on kouluruokailu. En ollut uskoa silmiäni nähdessäni uutisen, josta Iines kertoi blogissaan. Vantaalle kutsuttiin paikalle poliisi, kun lapsi halusi syödä neljä kalapuikkoa kolmen sijasta! Lukekaa Hesarin nettikeskustelua.

Kommenttini;

Kahden, nyt aikuisen, pojan äitinä olen sitä mieltä, että kolme kalapuikkoa ei riitä ollenkaan kasvavalle pojalle. Minusta se on suoranainen vitsi.

Vanhemmat kantavat selkä vääränä ruokaa sen ikäisille lapsille, ja nämä ovat silti laihoja. He syövät varmasti kotonaankin jääkaapin tyhjäksi.

Jos kunnon ruokaa ei ole, lapset ostavat roskaruokaa ja karkkeja.

Meidän lapset kävivät koulua, joka oli alkuajan yksityinen. He söivät silloin joko vanhempien ostamilla ruokalipuilla maksamaansa ruokaa tai, jos eivät pitäneet siitä, saivat käydä ostamassa lähikaupasta ruokaa, kunhan käyttäytyivät hyvin kadulla ja kaupoissa.

Soitin vanhemmalle pojalleni ja varmistin asian. Vielä kunnallisen ruoan aikaankin annettiin lasten syödä koulussa tarpeeksi.

Ruoka oli vadeissa pöydillä, ja sitä sai ottaa niin paljon kuin halusi. Toiset söivät vähän, toiset paljon. Jotkut pojat söivät valtavia määriä lihapullia, vaikka saivat kotonaankin ruokaa.

Poikani kertoi myös lukeneensa tuosta kalapuikkojupakasta. Se toi hänelle mieleen Dickensin kuvauksen koulusta, jossa sai vain lautasellisen keittoa.

"May I have some more, sir?" anottiin opettajalta. Toisesta lautasellissta taisi syntyä varsinainen mellakka niin kuin Vantaallakin.

Ehkä kunnanisien ja "kunnanäitien" kannattaisi säästää seminaari- yms menoissaan, jotta lapset saavat syödä kunnolla.

Toinen kommenttini:

150 gr kalan palasia.

Se riittää meille aikuisille naisille. Syön vain 100 gr lihaa tai kalaa, koska laihdutan, mieheni syö 200 gr.

13-vuotias poika tarvitsee paljon enemmän ruokaa kuin aikuinen, varsinkin jos ei tupakoi, ryyppää tai syö roskaruokaa ja karkkeja.

13-vuotias poika kasvaa huimaa vauhtia. Hänellä on paljon energiaa, hän liikkuu, puuhaa, harrastaa urheilua. Silloin tarvitaan paljon ruokaa.

Olisivat iloisia siitä, että lapsella on niin terveelliset makutottumukset: haluaa syödä kalaa.

Jos taas joku lapsi ei saa kotonaan tarpeeksi ruokaa, ei häntä pidä rangaista siitä. Se olisi sydämetöntä. Oppilaitakin pitäisi kohdella hienotunteisesti.

Kalapalajupakassa olisi ainesta komediaan, mutta se poika käy sääliksi. Ehkä joku aikamme Dickens saa siitä aiheen.

P.S. Iines, sinä osaat järjstää blogiisi aidon debate-keskustelun. Tulee esille monenlaisia näkökulmia asiaan. Niin varmaan tulee nytkin.

3. kommenttini Iineksen blogissa:

Varmaankin hyödyllinen tapaus loppujen lopuksi. Tulee keskustelua.

Tuollainen jupakka muutamasta kalapalasta on vain jäävuoren huippu, osoitus suomalaisen kasvatuksen ja koululaitoksen suuresta kriisistä.

Nykyinen koulusysteemi on epärealistinen ja edelleen kansaa jakava (miksi vielä nykyään?) kuten vanha systeemikin oli.

"Amerikka"-vihamielisyyden vuoksi ei voida ottaa mallia esim Kanadan tai USAn koulusysteemistä: tasoryhmät, valinnaisia aineita enemmän, kaikki lapset käyvät samaa koulua, ei jakoa ammattikoululaisiin ja lukiolaisiin. Kaikki saman katon alle ja koulun päättyessa sama lakki päähän. Sen jälkeen vasta erikoistutaan.

Tietenkin silloinkin osa nuorista jättää koulun kesken ja osalla on pahoja ongelmia, mutta ne eivät johdu koululaitoksesta. Elämästä ei voi yksinkertaisesti tehdä ongelmatonta.

Pohjois-amerikkalaista systeemiä ei voi hyljätä epäonnistuneena. Se on demokraattinen. Sieltä niitä nobelistejakin tulee eniten, jos vaikka se laitetaan mitaksi.

Lue myös tämän blogin kommentit