Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyynärän mittainen tyttö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kyynärän mittainen tyttö. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2014

Helsinki Anna Amnellin kirjoissa

Helsinkiläisiä 1500-luvun Helsingissä. Vasemmalla nuori Hans van Sanden. [van Sandenin hauta on on Vanhassa Helsingissä] Kaikkien kirjojeni kuvitus on poikani Matti Amnellin tekemää.

Kirjani Kyynärän mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) liikkuvat Kustaa Vaasan perustamassa nuoressa Helsingissä, joka oli vielä pieni kyläpahanen.
Kirjassa Pako Tallinnaan Helsinkiiin tulee kulkutauti, ja monet ihmiset kuolevat, muiden muassa Margaretan isä, ja 17-vuotias Lucia ja 13-vuotias Margareta pakenevat Tallinnaan Margaretan sukulaisten luo, kun Margareta aiotaan naittaa vanhalle ulkomaalseiselle kauppiaalle. [ ylllä kuvassa Margaretan serkku Vilppu Talvi soutaa venettä pois pienestä Helsingistä kohti Tallinnaa.]

Tekstinäytteitä


Kirjat julkaisi Lasten Keskus, mutta ne makuloitiin jokin aika sitten. Ehkä painatan joskus yhteispainoksen myös Lucia Olavintytär -kirjoistani. Kirjaston




Helsinki vuonna 1905 Kuva: Matti Amnell
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993)  kertoo vuoden 1905 Helsingistä. Se on mukana yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014. [Kansi on kirjasta Aurora ja Pietarin serkut

Ensimmäisessä osassa Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)  liikutaan vuoden 1903 Helsingissä. Kirjassa Aurora ja Pietarin serkut (alkuteros vuonna 1993) ollaan koko kirjan ajan vuoden 1905 Helsingissä

Kirjat julkaisi Kirjapaja (nimellä Pirkko Pekkarinen), mutta yhteispainoksen julkaisin BoD:n kautta vuonna 2014 nimellä Anna Amnell. Tämä kirja on mukana messuilla Books on Demandin osastolla 6g70, mutta en ole itse läsnä kirjamessuilla.
Loppuunmyytyjä kirjojani on kirjastoissa. Jos uutta yhteispainosta ei ole vielä paikkakuntaisi kirjastossa, tee tilaus ja toivo sen hankkimista. Yhteispainos ilmestyi vasta elokuussa.

Huom! Kirja Aurora ja villikyyhkysten aika tapahtuu kokonaan Torontossa ja vuonna 2013 ilmestynyt Lucia ja Luka Turussa ja Wittenbergissä.

torstaina, tammikuuta 02, 2014

Anna Amnell: Lucia ja Luka Tyyris Tyllerö -lehden Turku-numerossa 4/2013



Tyyris Tyllerö 4/2013 Päätoimittaja Kari Vaijärvi.  Taitto ja ulkoasu Pirre Vaijärvi. 52 sivua. Turku-numeron toimittaja on Ismo Loivamaa
Kannessa Hali-Koira Viljo-Valdemar, joka kannustaa lapsia lukemaan (Kulje nuolella vasemmalle, niin näet sisällysluettelon)
Samassa lehdessä on myös artikkelini
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun, sivut 7-12. Minua pyydettiin kertomaan, miksi innostuin renessanssiin ja kuinka Kyynärän mittainen tyttö -kirjani syntyivät.


Anne Volanen kirjoittaa:
"Anna Amnellin uuden nuortenromaanin  Lucia ja Luka (2013) alussa Lucian perhe muuttaa Turkuun ja Juhana-herttuan uusi vaimo saapuu linnaan. Kolmas kaupunkiin saapuja on venetsialainen Luka. Amnellin aikaisempien Kyynärän mittainen tyttö -sarjan kirjojen tavoin maantieteellinen kuvaus on uusimmassakin rikasta. Aiemmin vauhti on otettu aikakauden suurista kaupungeista kuten Lontoosta ja Tallinnasta ja toisaalta Etelä-Suomen maaseudulta ja kylän kokoisesta Helsingistä. Tässä maailmassa 1500-luvun Turku on pieni kaupunki ja Turun linna "mahtava harmakivilinnoitus keskellä lumista maailmaa". Lucian lyhytkasvuisuus, yläluokkainen tausta ja aikakauden tytöille harvinainen opillinen sivistys luovat lähtökohtaa linnakuvaukselle. Varkailta linnaan piilotetulle Lucialle linna on ympäristönä kaksijakoinen: hän joutuu viettämään pitkiä aikoja rouvainhuoneessa, mutta pääsee lopulta vierailemaan myös herttuattaren tiloissa.
Toisen keskeisen näkökulman kirjaan tuo rohkea ja Lucian tavoin seikkailunnälkäinen Luka. Vauhdikkaaseen  ja romanttiseen juonikuvioon, jossa varkaat suunnittelevat  Lucian lisäksi Katariina Jagellonican ryöstöä, joutuu mukaan myös Juhana-herttua. Taustalla häämöttää itse Iivana Julma,"
Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.


keskiviikkona, lokakuuta 16, 2013

Anna Amnell: Lucia ja Luka



Seitsemäs historiallinen nuortenkirjani Lucia ja Luka [lue tarkemmat tiedot kirjasta] ilmestyy marraskuussa. ISBN 978-952-498-842-1

Se on aivan uusi kokeilu siinä mielessä, että julkaisen sen omakustanteena. Minulla on ollut hyvä onni, sillä olen vain kerran aikaisemmin joutunut etsimään kustantajaa. Nyt kyllästyin etsimiseen, kun historiallinen romaani ei näyttänyt enää kiinnostavan ollenkaan kustantajia ja entisessä kustantamossa vaihtui kustannustoimittaja, samoin kustannusjohtaja, jotka olivat molemmat olleet kiinnostuneita keskiajasta.

Halusin, että varsinkin lapsilukijat saavat tietää, mitä Lucialle lopulta tapahtui. Ja kuka onkaan salaperäinen Luka?

Olen valinnut yhden BoD:n kansipohjista ja valinnut siihen värit sekä ostanut Gemäldegalerie-museolta Berliinistä luvan käyttää museossa olevan maalauksen kuvaa kannessa. Mustavalko-piirroskuvituksen on tehnyt poikani, vaikka hän on ollut omassa työssään erittäin kiireinen.

Maalaus: Jan Sanders van Hemessen [1500 - 1564/66] Kuvassa on todenäköisesti hänen tyttärensä, josta tuli myös taitelija. Gemäldegalerie, Berliini.

Books on Demand hoitaa kokonaan julkaisun teknillisen puolen, mutta olen tarkistanut itse tekstini kieliasun ja eri vedosten kielentarkastamisen. Olen kirjoittanut itse myös takakannen tekstin ja valinnut sinne kuvan, mutta lay-out on BoD:n tekemä. Palvelu on ollut BoD:ssä erittäin ystävällistä ja kärsivällistä.

Lue Lucia Olavinytär -blogistani lisää Luciasta ja Lukasta, joka ilmestyy marraskuussa myyntiin kirjakauppohin, nettikauppohin ja BoD:n nettikauppaan.
Kirjassa on 120 sivua.

Luin juuri kirjoituksen näistä kirjailijoiden huolista : "Kun kirjailija pelkää hylsyä" (hylkäämistä)

Hyvin tämä alkaa mennä:

Lucia ja Luka on mukana Tyyris Tyllerö -lehden Turku-numerossa Anne Valtosen artikkelissa, ja myös minua pyydetiin kirjoittamaan samaan lehteen artikkeli.

Anne Volanen artikkelissa Vankityrmiä ja renessanssin loistoa. Turun linnan historiaa lasten- ja nuortenkirjoissa. - Tyyris Tyllerö 4/2013, sivut 2-6.
Anna Amnell: Firenzestä Turkuun, sivuilla 7-12.
Lue lisää
http://blogisisko.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-lucia-ja-luka-tyyris.html
Ja artikkelini Firenzestä Turkuun
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html


torstaina, lokakuuta 03, 2013

Pitkä julkaisuväli

Poikani teki luonnoksen Lucia Olavintytär 3-kirjaani varten jo yli viisi vuotta sitten. Siitä oli tarkoitus kehittää mahdollisesti kansi historialliseen nuortenromaaniin, jossa kyynärän mittainen Lucia Olavintytär on Juhana-herttuan hovissa Turussa (1562-1563). Luonnos löytyi Matin arkistoista, kun hän järjesti muita kuvia kuvitukseen. Kirja ilmestyy vasta tänä syksynä, ja kannessa on nyt kuva maalauksesta, jonka näin Berliinissä Gemäldegalerien 1500-luvun maalausten joukossa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun minulla tulee pitkä väli kirjoille, vaikka alku oli hyvin tavanomaista, kirja joka toinen vuosi. Olin kokopäivätyössä, ja kirja vuodessa olisi ollut liikaa.

Olin kirjoittanut Kanadasta lehtijuttuja Suomeen. Viktorian tyylistä tekemäni artikkeli oli vienyt minut moniin museoihin ja kiinnostuin kovasti Viktorian ja Edwardin ajasta, 1900-luvun alusta. Kirjaidea tuli erään museokäynnin aikana ja kirjan tapahtumien ajankohta aivan muulta taholta. Nelson Mandelan tytär Maki oli miehensä kanssa puhujamatkalla Torontossa ja tein hänestä haastattelun. Sen yhteydessä kerroin näille etelä-afrikkalaisille, että minunkin kotimaastani Suomesta lähti pakolaisia Amerikkaan sortovuosina. Syntyi sortovuosien tyttö Aurora, josta aloin vähitellen kirjoittaa. Päättelin, että sitä ei julkaistaisi Suomessa, kun sortovuodet olivat tabu vielä 1980-luvun lopullakin. Mieheni sanoi, että julkaistaan itse, jos kustantajaa ei löydy, mutta neljälle ensimmäiselle kirjalleni ei tarvinnut kustantajaa edes etsiä.

Palasimme Suomeen vuonna 1989, ja kirjoitin kirjaani silloin tällöin työn ohella. Se oli vasta puolivälissä vuonna 1990, kun se hyväksyttiin Kirjapajalle. Kustannustoimittaja oli soittanut minulle ihan muusta asiasta ja kerroin kirjoittavani nuortenkirjaa. Muutaman kuukauden kuluttua ilmestymisestä kirjasta otettiin toinen painos, ja kirjoitin jatko-osatkin kustantajan pyynnöstä edelleen työn ohella. Sitten yhtäkkiä tämä kustantaja lopetti nuortenkirjojen julkaisemisen. Muutaman vuoden kuluttua sama kustantaja otti yhteyttä ja kertoi, että taas julkaistaan nuortenkirjoja. Ehdin julkaista yhden kirjan, kun kustantajan kustannusohjelma taas muuttui. Niin loppui Aurora-sarja (1991-1999). Kustannnustoimittajista jäi hyvät muistot.

Päätin uudistaa itseni ja aloin tutkia perusteellisesti renessanssia, johon ihastuin Italian matkalla monta vuotta aikaisemmin. Innostuin taas kirjoittamaan ja syntyi Kyynärän mittainen tyttö (lisää blogissa Lucia Olavintytär) jolle löysin kovan etsimisen jälkeen kustantajan. Sain erinomaisen kustannustoimittajan. Kustannusjohtajakin oli kiinnostunut keskiajasta. Edellisen kirjan ilmestymisestä oli kulunut viisi vuotta. Kirjasta tuli Lasten LukuVarkaus kirjallisuuspalkinto 2005 -finalisti, ja se on ollut koko ajan lukudiplomikirja kuten muutkin kirjani.

Kun kirjoitin toista kirjaani 1500-luvusta, tapahtui suuri tragedia. Sisareni sairastui syöpään, joutui kestämään ankaria syöpähoitoja, parantui, sairastui uudestaan, parantui, mutta kuoli sitten yllättäen, kun kuntoutus oli aloitettu. Sydän ja keuhkot olivat vahingoittuneet ankarissa syöpähoidoissa. Alle kahden kuukauden kuluttua sisareni kuolemasta kuoli äitini. Sain viidennen kirjani valmiiksi, mutta sitten kirjoittaminen pysähtyi muutamaksi vuodeksi.

Kun vihdoin aloin taas kirjoittaa ja sain uuden kirjan valmiiksi, huomasin, että entinen kustannusjohtaja ja kustannuspäällikkö olivat jääneet eläkkelle ja tämä toinenkin kustantajani oli lakannut julkaisemasta nuortenkirjoja. Siitä oli tullut suorastaan trendi Suomessa. Tarjottuani tätä seitsemättä kirjaani useille kustantajille, kyllästyin odotteluun ja päätin, että julkaisen uuden kirjan omakustanteena. Sitä on tehty ennenkin.

Suomeen oli tullut saksalainen Books on Demand, ja maksoin sille kirjan painamisesta sekä taitosta, jota en osaisi tehdä itse. Sain yhteyshenkilön, joka on erittäin ystävällinen ja kärsivällinen.  Kirjat tulevat myyntiin netin ja kirjakauppojen kautta kuten aikaisemmatkin. Ostan muutamia kirjoja itsekin. Toimittajat voivat saada arvostelukappaleen BoD:lta suoraan. Olen iloinen siitä, että sain juuri Kirjailijaliitolta pienen apurahan, joka korvaa painokustannukset ja muita kirjoittamiseen liittyviä menoja. Jos kirja menee kaupaksi, tulee vähän voittoakin. Ei pienen kielialueen maassa kirjoilla yleensä rikastuta. Apurahat pitävät kirjailijan pään pinnalla ja mielen optimistisena.:)

Toimittajaystäväni luki ensimmäisen version ja antoi suorasukaisia neuvoja, jotka otin kiitollisuudella vastaan. Historian asiantuntija luki yhden version käsikirjoitusta ja antoi neuvoja. Mieheni on lukenut käsikirjoituksen kahteen kertaan ja rohkaissut koko ajan kuten muukin perheeni. Olen koettanut olla pedanttisen tarkka. Siihen olen saanut oppia, kun olen tarkastanut mieheni molempien väitöskirjojen kielen. Olen tehnyt parhaani ja toivon parasta. Voin jättää nyt nuortenkirjojen kirjoittamisen ja siirtyä kirjoittamaan jotain muuta, sillä historiallisten nuortenkirjojen asema on heikentynyt. Halusin, että nuoret lukijani saavat tietää, miten kyynärän mittaiselle tytölle kävi, kun hänestä tuli teini-ikäinen. Lucia on vähän yli 17-vuotias kirjan loppuessa.

Jos teet lainatilauksen paikkakuntasi kirjastoon, se saattaa ostaa Lucia kirjojen kolmannen osan. Lisätietoja tämän blogin kirjapalkissa ja blogissa Lucia Olavintytär. Kirja ilmestyy marraskuussa.

Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika 2013
BoD, 120 sivua 
ISBN 978-952-498-842-1


maanantaina, elokuuta 26, 2013

Uusimman kirjan viimeistelyä, levottomia uutisia - ja Philip Roth


Kuuntelen mieheni kanssa englanninkielistä uutislähetystä Syyrian tilanteesta (France 2). Nyt toivotaan maltillisuutta.

Samalla viimeistelen järjestelyjä uusimpaan kirjaani "Lucia ja Luka", joka ilmestyy lokakuussa. Käsikirjoitus on mennyt jo. Kuvien paikkaa täytyy suunnitella, samoin kantta. Takakannen teksti on valmis, vaikka tietenkin muokkaan sitä viimeiseen asti.

TV-kanava on muuttunut YLEn Teemaksi,  ja äänessä on Philip Roth, eräs mielikirjailijoitani. Kuuntelen häntä samalla kun kirjoitan tätä. Vilkaisen välillä kuvia.

 Päädyin sittenkin kustantamaan kirjan Kyynärän mittaisen tytön uusimmista seikkailuista itse Books on Demandin avulla. Väsyin etsimään kustantajaa. Nykyaikana kirjailijan täytyy ajatella ennakkoluulottomasti. Samalla muistan tietenkin kymmenet kuuluisat kirjailijat, jotka ovat julkaisseet kirjojaan omakustanteina. (Katso myös alempaa samalta sivulta, kuinka monta kertaa eräät myöhemmin menestyneet hyljättiin ennen julkausua. Suomessa on liian vähän kustantajia.)

Ei mitään häpeämistä. Rohkeutta vain.

 BoD:n palvelu on ystävällistä. Koska en osaa tehdä taittamista enkä kannen teknillistä puolta, ostan ne palvelut BoD:lta. Minun ei tarvitse ostaa itselleni kasoittain omaa kirjaani. Aion hankkia vain muutaman, sillä jos joku haluaa kirjoittaa siitä kirja-arvostelun lehteen hän voi saada kirjan ilmaiseksi BoD:ltä. Virallinen määrä kirjaa menee Kansalliskirjastoon BoD:lta. Ehkä jotkut kirjastot ostavat sitä, jotta lukijat saavat tietää miten Lucia-tytölle kävi. Kirjat tulevat myyntiin kirjakauppohin, ja niitä voi ostaa netin kautta.

Nyt Philip Roth-ohjelma alkaa kiinnostaa enemmän. Lisää uudesta kirjastani myöhemmin. 

torstaina, toukokuuta 09, 2013

Blogit kirjoistani

Aurora-blogi by Anna Amnell
Aurora-blogi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aurora-blogi kertoo Aurora-tyttökirjoistani ja1900-luvun alun kulttuurista. Siinä ovat jugend, sortovuodet, siirtolaisuus, Helsinki, Pariisi ja Toronto sellaisina kuin ne olivat 1900-luvun alussa, samoin pukuhistoriaa ja ruokaa. Siinä kuvataan toisin sanoen Aurora-kirjojen maailmaa. Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä ja taitavat loppua kohta kirjastoistakin. (Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991, 1992 2. painos, Aurora ja Pietarin serkut 1993 , Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 ja lasten versio Aurora ja Molly 1999.


IMG_1144

Lucia Olavintytär-blogi käsittelee kirjojani Kyynäärn mittainen tyttö (2004) ja Pako Tallinnaan (2006) ja osittain kolmatta osaa, joka on valmiina, mutta ei ole löytänyt vielä kustantajaa. Se on keskiaika- ja renessanssiblogi, jossa on kuvia ja kirjoituksia keskiajasta Suomessa ja muissa Euroopam maissa. Myös siinä on pukuhistoriaa, rakennuksia, kuvia museoista, kaikkea 1500-lukua ja vähän varhaisempaa keskiaikaa koskevaa. Erityisaihe on lyhytkasvuisuus. Huomaamattani Lucia Olavintytär-blogin kävijämääärä oli ylittänyt 60000. En ole odottanut tällaista kiinnostusta ja olen siitä iloinen.


Auroran talo nukkekotiblogi

Nukkekotiblogini Auroran talo. Aiheet: nukkekodit, miniatyyrit, nuket, lelut. Kerron tässä blogissa myös kahdesta nukkekodista, jotka olen sisustanut. Ne ovat Auroran talo ja 1500-luvun Portinvartijan tornitalo (Gatehouse). Olen ommellut vaatteet historiaa elävöittävät 1500-luvun ja 1900-luvun alun vaatteet sekä nukeille että itselleni. Niistä on hyvin paljon valokuvia.

tiistaina, joulukuuta 18, 2012

Noitien metsästystä ja opiskelua Wittenbergissä

19-vuotias maisteri Erasmus Olavinpoika Helsinkiläinen asui Wittenbergin torin varrella Cranachin taiteilijasuvun omistaman talon ylimmässä kerroksessa. Erasmuksen huone oli pitkä ja kapea kuin hovipojan kenkä.

Seinillä oli pari lautaa hyllyinä, joille Erasmus oli levittänyt vähäiset kirjansa ja nauloja, joissa riippuivat hänen kuluneet vaatteensa.

Hänen huoneessaan oli kapea puusänky, ikkunan edessä kannellinen kirjoituspulpetti ja jakkara sekä raudoitettu matka-arkku muita tavaroita varten.
Lucian ja Hannun matka-arkut olivat vielä käytävässä.
– Olen ottanut mallia Pyhän Hieronymoksen kammiosta, Erasmus selitti näyttäen seinällä olevaa paperikuvaa, jossa Hieronymos oli kammiossaan pöytänsä ääressä ja leijona lepäsi hänen jalkojensa juuressa.
– Leijona puuttuu, sanoi Hannu. – Ei ole edes kissaa, sanoi Hannu pettyneenä.
– Vuokraemäntä ei salli mitään torakkaa suurempaa, sanoi Erasmus nauraen ja näytti jo Lucian mielestä entiseltä veitikkamaiselta veljeltä.

Cranachin suvulla oli torin toisella puolen apteekki ja työpaja, jossa valmistettiin suuria maalauksia. Erasmus oli päässyt asumaan Cranacheille, koska yliopiston opettajat olivat suositelleet häntä opettamaan Cranachin nuorimpia lapsia.

Erasmus kehui, että huone oli talvellakin lämmin, sillä viereisessä huoneessa oli korkea tummanvihreä kaakeliuuni, jonka yksi seinä oli Erasmuksen huoneessa, vaikka sitä lämmitettiin viereisestä ateljeehuoneesta käsin.

Oikein kylmänä aamuna hän sai mennä ateljeehen uunin päälle nukkumaan, jollei joku oppipoika ollut varannut sitä itselleen.
(katkelma uusimmasta kirjastani, jonka nimi saa olla vielä salaisuus)

Suomalainen Pihla Viitala esiintyy elokuvassa, jossa metsästetään noitia Wittenbergissä, ehkä 1600-luvulla, en ole siitä varma. Eipä ole Wittenbergistä kuultu aikoihin ennen tätä muualla kuin viimeksi kirkkohistorian tunneilla, kun puhuttiin Lutherista.

Yllä mainittu Erasmus lähtee vuonna 1559 Wittenbergiin opiskelemaan kirjassani Kyynärän mittainen tyttö, kirjoittaa sieltä kirjeitä kauniille Margaretalle Helsinkin toisessa kirjassa ja valmistuu 19-vuotiaana maisteriksi uusimmassa kirjassani.

Wittenberg

Olin kaksi vuotta sitten marraskuussa Wittenbergissä. Ylimmässä kuvassa on Lucas Cranach nuoremman ateljeekoti, jossa fiktiivinen Erasmus asuu,  ja tässä alemmassa ateljee, jossa kuuluisa Lucas Cranach vanhempi valmisti suurikokoiset maalaukset. Hänestä on pihalla patsas.

Wittenberg on kuin 1500-luvun ulkomuseo: kirkko jonka oveen Luther naulasi vallankumoukselliset teesinsä, yliopisto joka on Lutherin entinen kotitalo ja vanhoja rakennuksia, jotka kuuluivat alkujaan Lucas Cranach vanhemmalle, taiteilijalle, joka maalasi muotokuvat sen ajan kuuluisuuksista, mm Lutherista. (ei nuorempi kuten suomenkielinenWikipedia kirjoittaa)

Hannu ja Kerttu: Noitajahti taas näyttää tapahtuvan Wittenbergin lähellä olevassa metsässä filmin trailerin mukaan. Junamatkalla Berliinistä Wittenbergiin näimme kurjia Itä-Saksan aikaisia taloja ja rämeitä, joita näyttäisi olevan elokuvassakin.

Kuvassa näky suuri ristikkotalo on nähdäkseni vain kulissi, sillä hotellimme oli sen toisella puolen,

Muut Wittenbergin kuvani.

Itse kaupunki on soma ja hyvinhoidettu. Itä-Saksa elää enää museoissa ja ihmisten jutuissa, joita kuulimme kahvilassa. Turistit tulevat Lutherin ja Cranachin Wittenbergiin. Kuva: Wikipedia


torstaina, joulukuuta 13, 2012

Kurkista seitsemänteen kirjaani

Turku Castle by Anna Amnell
Turku Castle, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olen laittanut näytteitä tulevasta seitsemännestä kirjastani Lucia Olavintytär -blogiin.

Herättäkäämme ensin tämä hämärä ikkunasyvennys eloon: pehmeitä tyynyjä penkeille ja ikkunalaudalle, tyylikkäät puupaneelit seinille ja ryijyjä sekä eläintentaljoja lattialle.

80cm pitkä 17-vuotias luutunsoittajatyttö istuu Turun linnan rouvainhuoneen ikkunasyvennyksessä ja pohtii, miksi hän ei pääse mukaan, vaikka Juhana-herttuan hovissa on kaikkien aikojen juhlat: Katariina Jagellonican tervetuliaispidot.

Taustalla on 1500-luvun politiikan kaksi hirmuhallitsijaa: Ruotsin Eerik XIV ja Venäjän ensimmäinen tsaari Iivana Julma. Mutta sitä ei Lucia vielä tiedä.


Turku Castle


Kyynärän mittainen tyttö Juhana-herttuan hovissa
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2012/12/kyynaran-mittainen-tytto-juhana.html

torstaina, marraskuuta 29, 2012

Elisabet -kultainen aikakausi perjantaina TV:ssä



30.11.2012 AVA klo 21.00

Näin elokuvan "Elisabet: Kultainen aikakausi" ennakkoon vuonna 2007, sillä minua pyydettiin kertomaan siitä arvioni TV:ssä. On harmillista, että en ole merkinnyt muistiin edes sitä, mikä TV-kanava se oli, ehkä MTV 3. Joka tapauksessa se oli uutisten yhteydessä. Hieno juttu, mutta mitään videopätkää ei ole muistona. Jotkut tuttavat kertoivat nähneensä sen kulttuuriuutispätkänä.

Tietysti kävin kampaamossa ja meikattavana sitä ennen, kävelin suoraan kauneussalongista Maximin elokuvatetteriin, olin harhauttavan hyvän näköinen niin kuin meikissä ainakin. Lisäksi minulla oli vielä hoikentava musta jakkupuku ja punainen huivi kietaistuna kaulalle. Istuin haastattelijan ja kuvaajan kanssa katsomassa elokuvaa tyhjässä katsomossa. Sotakohtaukset kuuluivat liian kovaa, mutta kaiken kaikkiaan se oli hauska kokemus. Ensin näytettiin, kuinka kävelin portaita ylös, sitten ovesta sisään ja istuin katsomassa elokuvaa. Lopuksi sanoin mielipiteeni.

TV-toimittaja oli lukenut nähtävästi blogiani ja saanut selville, että olin perehtynyt 1500-lukuun vuosikaudet. Olin julkaissut siihen mennessä kuusi kirjaa, niistä kaksi 1500-luvusta. Vaikka toimittaja tiesi, että olin kirjailija, hän oli laittanut kaiken kansan nähtäväksi kuvani alle tekstin 'Anna Amnell Historian harrastaja'. Se harmitti silloin.:)

Shehkar Kapurin "Elisabet: Kultainen aikakausi" (2007) on historian elävöittämistä suuressa mittakaavassa. Elisabet ja hänen aikansa sopivatkin täydellisesti elokuvaan. Renessanssi oli pukuloiston, löytöretkien, väkivallan ja juonittelujen aikaa.

Kapurin elokuva on erinomaista viihdettä. Siinä on kauneutta, toimintaa ja hyviä näyttelijöitä, maalauksellinen meritaistelu. Pukuhistorian ystäville se on todellista herkkua (Puvut: Alexandra Byrne): kauniita tekstiilejä, hienoja yksityiskohtia, loistavat värit. On uljasta 1500-luvun arkkitehtuuria, hienoa sisustusta, upeita maisemia ja kauniita hevosia. Se on visuaalisesti erittäin ilahduttava elokuva.



Lue lisää Elisabetista 1500-luvun blogistani Lucia Olavintytär. Siinä on paljon muutakin Elisabetin ajasta ja Elisabetista, isorokosta joka pilasi ihon jne.  Kirjassani "Kyynärän mittainen tyttö" lyhytkasvuinen (80cm pitkä)  Lucia ryöstetään ja viedään Elisabetin hoviin, jossa oli samaan aikaan myös Juhana-herttua kosimassa nuorta Elisabetia veljelleen Eerikille vaimoksi Eerikin muotokuva mukanaan. Tämä oli tietenkin sitä aikaa, jota Kapur kuvasi ensimmäisessä Elisabet-elokuvassaan vuonna 1998.

Elisabet I ja Kapurin elokuva Elisabet: Kultainen aikakausi (kuvia ja linkkejä) ja tietenkin arvio tästä elokuvasta.
Huom! Tässä blogissakin on kaksi pitkää kirjoitusta tästä elokuvasta. Klikkaa alla olevia hakusisanoja "Elisabet: Kultainen aikakausi". Jos luet vain yhden kirjoituksen, lue tämä

maanantaina, lokakuuta 01, 2012

Pakinaperjantai: Koirankarvakintaat eli julma 1500-luku

Gemäldegalerie-2010-miehet1500

Kuvassa maalauksia 1500-luvun miehistä  Berliinissä (Gemäldegalerie)

Vanhoina kovina aikoina ei annettu paljon arvoa ihmishengelle saati sitten eläinparoille. Olen kirjoittanut kolme historiallista nuorisoromaania 1500-luvusta, joka oli kaikin tavoin julmaa aikaa. Ihmisiä kidutettiin, kuolemanrangaistus oli tavallista. Kirjojeni sankaritar Lucia Olavintytär, Kyyynärän mittainen tyttö on lyhytkasvuinen tyttö, ja hänen kaltaisensa ihmisen kohtalo saattoi olla kova siihen aikaan. Heitä ryöstettiin, ostettiin ja myytiin lemmikeiksi ja kuriositeeteiksi oppineille sekä koristeeksi ja viihdyttäjiksi kuninkaallisiin hoveihin. Iloa ja onneakin löytyi.

Pakinaperjantaissa on uusimpana aiheena 'Koirankarvakintaat'. Se toi heti mieleeni, mitä tapahtuu Lucian tarinan kolmannen osan, vielä julkaisemattoman kirjan käsikirjoituksessa luvussa "Turkkurin tuvassa". Lucian 13-vuotias veli Hannu on lähetetty viemään äitinsä viittaa korjattavaksi Perttu-turkkurille:

 "Hannu istuutui ovenvieruspenkille ja laittoi äitinsä viitan ja muut korjattavat vaatteet vierelleen. Turkiksia riippui orsilla, niitä oli levitetty pöydille. Kisällit kiinnittivät turkisvuoria hameisiin, alushameisiin, nuttuihin, hattuihin, yömyssyihin, kaapuihin ja takkeihin. Kalleimmat turkikset laitettiin näkyville ja halvemmat vaatteiden sisäpuolelle ja paitoihin. Oppipojat lakaisivat lattiaa. Pitkäkarvainen koira torkkui pöydän alla tyytyväisenä siitä, että oli saanut pitää turkkinsa. Kissastakin oli tehty jo rukkaset. Hannun kävi sääliksi eläinparat.

--Perttu-turkkuri oli kiireinen mies. --Halvat turkikset pitivät rahvaan lämpimänä, ja kalliit turkikset toivat lämmön lisäksi arvonantoa juhliin saapuville vieraille. Kaikkein ylhäisimmälle väelle laittoi linnan oma turkkuri jopa ketunnahkaa hameitten vuoriksi. Herttuattarelle hän ompeli ilvestä ja kärppää. Niillä vaatteilla tarkeni Turun linnan kivimuurien sisällä, jossa oli kylmempää kuin kaupungin ja maaseudun hirsitaloissa. " 

 Olisiko tässä syy siihen, että en ole vielä saanut kustantajaa tälle uusimmalle kirjalleni? Herkkähermoiset eläintenoikeusihmiset eivät ehkä kestä realistista kuvausta menneisyydestä. Olen nähnyt eräässä elokuvamainoksessa pikkutytön ratsastavan jääkarhulla Pohjoisnavalla, ja hänellä on päällysvaatteenaan vain ohut villatakki ja villamyssy, ehkä puuvillalangasta neulotut. Käsineitäkään ei ollut. 

 Sen verran poliittisesti korrekti oman aikani ihminen olen minäkin, että kirjani konnat ovat itsevaltiaita hallitsijoita ja turkiskauppiaita: 

"Tupaan astui kaksi miestä nilkkoihin ulottuvat susiturkit päällä. Toinen mies oli pitkä, laiha ja mustapartainen ja toinen lyhyt, pyöreänaamainen ja punapartainen. Turkkuri kehotti heitä astumaan peremmälle. Koira murisi ja meni piiloon pöydän alle."

Historiallinen totuushan on, että renessanssin eurooppalaiset kulkivat nykyisen Suomen ja Venäjän alueilta metsästettyjen eläinten nahoilla vuorattuissa ja päällystetyissä vaatteissa. Jopa alusvaatteetkin vuorattiin turkiksilla, sillä kunnollisia lämmityslaitteita ei ollut sen ajan kodeissa. Ihmiset näyttävät valtavan lihavilta vanhoissa maalauksissa: heillä oli moninkertainen vaatetus. Lue lisää 1500-luvusta Lucia Olavintytär -blogista.

maanantaina, joulukuuta 12, 2011

Fossiilien metsästämistä

Vaihto-oppilaana ollessani olin ystävieni kanssa Montanan vuoristossa etsimässä fossiileja. Nuo vuoret ovat entistä valtameren pohjaa. Löysin yhden kivettyneen fossiilin, ja se oli meillä tallessa kauan.  Ehkä se on nyt jollakin lapsistani.

Katselimme juuri Sir David Attenborough'n kiehtovaa ohjelmaa "Ensimmäiset eläimet", jossa hän kertoi myös lapsuutensa ja poikavuosiensa fossiilien metsästämisestä. Attenborough on maltillinen ja sivistynyt biologi. Hänen mielestään evoluutio ei sulje pois uskoa Jumalaan, vaikka hän on itse agnostikko.

Samalla voimme sanoa, että ainakaan meidän tavallisten luterilaisten usko Jumalaan ei sulje pois evoluutiota. Huimaavia näköaloja kummassakin.

Lisäys: Kommenteissa tuli esiin Gotlanti ja fossiilit. Kirjassani Kyynärän mittainen tyttö kerron "kivisestä kukasta", joka on esimerkki erikoisesta  Gotlannissa esiintyvästä fossiililajista:
Stromatoporoidé-fossiileja nimitetään Gotlannin murteella "kissankalloksi" (kattskalle)? Niitä on paljon Gotlannin kalkkikivessä, ja ne ovat eri kokoisia. Suurimmat ovat massiivisia. Ne muistuttavat toisinaan päältäpäin ruusua. "Kissankallot"  (kuvia) ovat primitiivisen sienieläimen fossiilileja, ja muodostuivat 430-410 miljoonaa vuotta sitten.






lauantaina, lokakuuta 29, 2011

Kirjailijan työhuone


Kirjailijan työhuone, originally uploaded by Anna Amnell.
Minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta. Kirjoitin lehtijuttuni Torontossa keittiönpöydän ääressä ja myöhemmin poikani huoneessa, kun hän oli Pariisissa opiskelemassa.

Paras tilanne oli alussa Korkeavuorenkadulla, kun käytin ruokasalia työhuoneena. Samassa talossa erään asukkaan keittiö remontoitiin, ja sain vanhat kaapit itselleni. Laitoin ne yhdelle lyhyelle seinälle ruokasaliin ja päällystin ne tapetilla. Siinä oli työhuoneeni.

Nuorin lapsistani opetti minut käyttämään tietokonetta. Siitä olen kiitollinen. Kirjoitin alussa hänen tietokoneillaan, sitten eräs lasteni ystävistä osti halvalla Nokialta ikivanhoja poistokoneita ja toi miehelleni ja minullekin omat tietokoneet.

Leveille ex-siivouskomeronhyllyille laitoin ensinnäkin opetusmateriaalin. Opetin englantia aikuisille, pidin mm suggestopedisia kursseja, joihin tarvitaan paljon opetusmateriaalia, ainakin minä tarvitsin kuvia, musiikkia jne.

Toisille hyllyille levitin aineiston, jota tarvitsin kirjoittamiseen. Lopetin lehtijuttujen tekemisen melkein kokonaan ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja.

Olin tutustunut Viktorian aikaan kirjoittaessani siitä artikkelia Kotilieteen vuonna 1984. 1980-luvun lopulla aloittelin kirjaa sortovuosista. Ensimmäinen valmistui työn ohella 1991. Minulla oli oma työpöytä, ja ikkunasta näin fantastisen kulttuurimaiseman, joka inspiroi minua, kun kirjoitin Aurora-kirjat. Tuo kuvassa näkyvä lehmus lohdutti minua vaikeina aikoina.

Kun mieheni virka-asunto pieneni rajusti peruskorjauksen vuoksi, aloin kirjoittaa makuuhuoneessa. Istuin yleensä jalat ristissä kuvassa näkyvän sängyn päällä ja kirjoitin lopulta omalla läppärilläni!

Kirjoitin yhteensä kuusi kirjaa tuossa huoneessa. Kollaasissa on tunnearvoa.

Teen paljon tutkimustyötä kirjoihini, varmaankin liikaa. Rakastan historiaa, varsinkin Viktorian ja Edwardin aikaa sekä renessanssia, josta kirjoitin kirjat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ja kirjoitan nyt jatko-osaa Turusta. Kuten kuvasta näkyy, Nestor-kissakin väsyy kirjoihin, joita on joka paikassa.

Nestor on pojan ja miniän kissa, joka on meillä hoidossa silloin tällöin, nimetty romaani- ja sarjakuvasankari Nestor Burman mukaan. Kirjallinen kissa.

Työhuonekuvat olivat esillä viime vuonna Turun ja Helsingin kirjamessuilla.

Helsinki March 5th 2008

lauantaina, heinäkuuta 24, 2010

Hattulan keskiaikainen kirkko

Hattulan kirkko sisältä. Keskiaikana oli tiililattia kuten kirkon sakastissa ja eteisessä nytkin. Penkkejä ei ollut.
Jotkut vanhat naiset käskivät rengin tai poikansa kantamaan itselleen jakkaran istuimeksi.
 Näin tapahtuu ainakin joissain vanhoissa piirroksissa.

Hattulan keskiaikainen Pyhän Ristin kirkko on varsinainen aarre historian ystäville ja muuten vain uteliaille. Siellä on hauskoja, keskiajan ihmisille hirvittäviäkin, maalauksia katossa ja seinillä, Suomen vanhin saarnastuoli, aitoja keskiaikaisia puuveistoksia. Itse kirkko sijaitsee mäellä kauniin maiseman keskellä, rakennukset kertovat toisesta aikakaudesta mutta samalla suomalaisesta elämäntyylistä, vaikka se on rakennettu ulkomaisen tyylin mukaan. Materiaalina ovat olleet nähtävästi tiilet, joita jäi tähteeksi Hämeen linnan rakentamisesta.
seinämaalauksista saa ideoita keskiaikaisiin vaatteisiin.
Hattulan Pyhän Ristin kirkko on lähellä Hämeenlinnaa. Viime kerralla menimme sinne taksilla Hämeen linnalta.

Lisää kuvia Flickrissä: Hattulan kirkko.
P.S. Hattulan kirkko on tärkeä paikka kirjassani Kyynärän mittainen tyttö, sillä siellä näkevät kirjan roistot ensi kerran Lucian ja keksivät ilkeän temppunsa.
Elokuva Postia pappi Jaakobille on kuvattu osittain Hattulan kirkossa. Ohjaaja poistatti penkit elokuvauksen ajaksi.