Miksi katsomme salapoliisisarjoja ja luemme
dekkareita, vaikka niissä on kauhua, rikoksia ja julmuutta? Niistä parhaimmissa
on rikosten, julmuuden ja paheiden vastapainona ystävyyttä ja työtoveruutta
kuten Hercule Poirot &
Hastings & Japp & Miss Lemon, Holmes & Watson, lämminhenkinen
poliisi kuten Tapani Baggen Väinö Mujunen tai miellyttävä rikosten selvittelijä kuten Miss Marple,
kulttuuria Virpi Hämeen-Anttila dekkarien tyyliin,
tuttu kaupunki. Listaa voisi jatkaa. Suosituissa sarjoissa on henkilöitä, jotka
kutsuisi olohuoneeseensa, joihin kiintyy niin, että heistä tulee kuin
miellyttäviä sukulaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti