keskiviikkona, helmikuuta 26, 2014

Makro: Haju



"Senkin haisunäätä!" sanoo pesukarhu ystävälleen, joka raastaa haisevaa juustoa.
On hajua!

Makro: Haju

Tarkkaavainen kommentoija huomasi, että oikealla oleva pehmolelu on "oikeasti" pesukarhu! Se joutui kuitenkin haisunäädän rooliin!

Laitoin nyt kuvan kokonaan ja uuden tekstin. Tässä kuvassa vasemmalla oleva on selvästi pesukarhu, tuo oikeanpuoleinen voisi näytellä haisunäätääkin paremman puutteessa, sillä sen karva on tummempaa.:) Olen nähnyt vain kerran haisunäädän luonnossa, jossain Amerikan etelävalloissa telttailumatkalla. Pesukarhu on tuttu, sillä se kuuluu Kanadan suurkaupunkienkin eläimiin.

Sama kuva kahdesta pesukarhusta on ollut kirjainhaasteessa SU eri blogissani.
Lue pesukarhuista, joita kävi Torontossa pihallamme syömässä päärynöitä ja kerrostalojen pihoilla roskiksia penkomassa, vaikka niihin oli laitettu painavat kannet: Pesukarhu päärynäpuussa. Pesukarhut kiipesivät parvekkeille ja eräs huimapää pesukarhu pilvenpiirtäjän seinää myöten, josta se piti pelastaa erikoisella nosturilla. Pelastusoperaatiosta oli valokuva Toronto Star -lehdessä.


haisunäätä, kuva Wikipediasta



pesukarhu, kuva Wikipediasta


Lisäys: Kävin juuri - varhain herättyäni - katsomassa 18 kuvaa tuoksuista ja hajuista. Niillä oli voimakas vaikutus kaikkiin aisteihini.:) Kuvista tunsin paitsi tuoksuja myös makuja - sitruunan raikkaan maun ja sipulin rehevyyden. Kuvissa on voimaa. Käykääpä katsomassa Makro-kuvia. Koko skaala: veden kielelle tuovia hedelmiä ja entisen tupakalle tuoksuvan Suomen hajun tuova tupakantumppikasa. Entisaikaan kodit ja vaatteet tuoksuivat parhaimmillaan tuuletetulle tupakanhajulle.

Luin Kirsin blogista hätkähdyttävän asian: kukkien tuoksu ei kanna enää yhtä kauas kuin ennen! Saasteet vaikuttavat myös tuoksujen erilaisuuden vähenemiseen. Maailmamme tylsistyy.
P. S. Jos haluat tuntea  vanhan suon tuoksun ja tunte sen hyytävän viileyden, laskeudu Pietarin Suomen rautatieaseman vierellä olevan Lenin-metroaseman syvyyksiin.

12 kommenttia:

  1. Kumpi pahempi haisunäädästä? ;)

    VastaaPoista
  2. Tämä oli hauska! Hajua varmasti riittää vaikka muille jakaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pyörryttää pelkkä kuvittelu. En kestä juustoakaan.:)

      Poista
  3. Mie määritin tuon pesukarhuksi ennen kuin luin tekstin :) mutta juusto on varmasti pahanhajuista... siinä on yksi kulinaristien outous - hirveän hajuisia jalkahikijuustoja pidetään herkkuina! Ja hyviähän ne onkin, jos pitää nenästä kiinni syödessä. Juusto-outouden huippuja on ne juustot, joissa on pieniä matoja, joita ilman se ei maistu oikealta. En muista nimeä, mutta telkkarissa oon nähnyt. Ja tietysti homeiset juustot :)

    VastaaPoista
  4. Sanna, olet tarkkasilmäinen. Tuo pehmolelu on tarkoitettu pesukarhuksi, vaikka ei näytä ihan siltä. Siinä on otsasta lähtien valkoista niin kuin haisunäädässä. Mutta laitoin nyt koko kuvan, jossa mäkyy toinen pehmolelu, joka on selvästi pesukarhu.

    Mieheni rakastaa homejuustoa, joten pitkä pöytä sopii meille: homejuuston syöjä toiseen päähän, homejuustoa inhoava toiseen päähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ää, en mie tarkottanu, että siihen tarttee tarttua! Pehmoeläimet ei monestikaan näytä "oikeanlajisilta" :) Mutta onneksi meillä ei kukaan niin paljon inhoa homejuustoa, että mun pitäs mennä kovin pitkälle sitä syömään :D Nyt on juuri ollut oikee Aurajuustokausi. En mie muista niin tykkääkään.

      Poista
    2. Oli ihan kiva, että sanoit. Tuli keksittyä parempi idea samoista pehmoleluista.

      Poista
  5. Vaikka hajua syntyy näistä haisuleista, ja juustosta, ovat kovin söpöjä silti.
    Tuoksuton ja hajuton maailma olisi aika tylsä ja ankea.

    VastaaPoista
  6. Näin olisi. Ja juustojen ystävät ovat mukavaa väkeä.

    VastaaPoista
  7. Täällä ilmoittautuu yksi haisuli-juustojen ystävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen teidät, te onnelliset juustojen ystävät. Sukulais- ja ystäväpiirissäni on minun lisäkseni vain yksi henkilö, joka ei voi syödä "vanhoja" juustoja.

      Poista