sunnuntaina, syyskuuta 23, 2012

Kommentteja: Tuntematon Suosikki ja tuttu Mozart


Serenaadeja esittää tämä puolalaispariskunta kesäisin Helsingin keskustassa. He ovat kumpikin opettajia.

Kommenttejani:
1. Täällä tynnyrissä kasvanut tyttö, joka ei ole koskaan nähnyt Suosikkia muualla kuin lehtikioskin ikkunassa. Minulle olivat radio, äänilevyt ja elokuvat. Lapsena keräsin filmitähtien kuvia. Yksikään poplaulaja ei ole koskaan kiinnostanut minua.

Ei kai blues ole popmusiikkia? Eikö se ole ennemminkin kansanmusiikkia? Oli ainakin alussa, kun sitä lauloivat vain köyhät afroamerikkalaiset töitä tehdessään.

2.
- minulla on jonkinlainen "korva-allergia" popmusiikkiin. :) En kestä sitä ollenkaan. Mutta onneksi musiikissa on valinnanvaraa. Nykyään kuuntelen oikeastaan vain Mozartia ja Chopinia. Heihin ei kyllästy koskaan.
Kirjoittamisen vuoksi olen kuunnellut kunkin käsittelemäni aikakauden musiikkia, esimerkiksi 1500-luvun luuttumusiikkia. Popmusiikin ystävät eivät ehkä tajua, kuinka epämiellyttävältä varsinkin moderni popmusiikki voi kuulostaa muiden korvissa. Ja sitä on kaikkialla, esimerkiksi vaatekaupoissa. Se karkottaa "toisinajattelijan".

Elokuvissa on myös valinnanvaraa. Jo äitini piti nuorena Chaplinista. Hän piti myös niistä vanhoista suomalaisista elokuvista, jotka ovat tulleet uudestaan muotiin. Olemme koko perhe elokuvahulluja. Katselemme enimmäkseen DVD-llä olevia suosikkejamme. Eilen oli hauska yllätys, Garp TV:ssä. John Irving on eräs suosikkikirjailijoistani.

Lisäys:  Elokuvamusiikki koskettaa joskus,  jotkin kappaleet ovat jääneet mieleen kuten Chaplinin surumieliset sävellykset, Edith Piafin sydäntä raatelevat laulut tai keveän iloiset musikaalisävelmät kuten Oklahoma tai My Fair Ladyn musiikki, muutamia mainitakseni. Meidän perheenjäsenten musiikkimaku vaihtelee kovasti, muut ovat kaikkiruokaisempia kuin minä. Mutta puolustuksekseni sanon, että kissatkin pitävät Mozartista.:)

Music in the city (Katusoittajia) -kansioni tai isompi musiikista ja musikki-instrumenteista soittajia ja soittimia.
Pidän musiikista. Yläkerrassa joku soittaa pianoa.

4 kommenttia:

  1. Mozart oli sen ajan popmusiikkia, ja ei ole olemassa sinfoniaorkesteria joka esimerkiksi ei olisi soittanut Beatles.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInä olen taas ollut aina siinä käsityksessä, että Mozartin musiikkia pidettiin hyvin vaikeana ja vielä vaikeampana soittaa. Niin ajatellaan myös täällä:
      http://www.talkclassical.com/11895-what-makes-mozart-so.html

      Beatlesien musiikki on suosittua, se on totta, mutta se ei ole koskettanut minua koskaan. Makunsa kullakin kuten jo tekstissäni kirjoitin.

      Makuasioista ei kannata tässäkään asiassa riidellä.:)

      Poista
  2. Mozart teki paljon tilaustyötä hoviin ja 'hienoille', kevyempää oopperaa ja nykyaikaan verrattavaa musikaalia, viihdemusiikkia (niin kuin meillä nykyään jazz, Beatles, Elvis). Ajan mukaan kaikki tuo nousee ihailuun ja arvostukseen, uutuus kypsyy.

    Kaikkea voi oppia. Olisi tylsää jos minulla olisi vielä sama musiikki"maku" kuin 11-vuotiaana... Kuulemma ihminen kuuntelee koko ikänä samaa musiikkia kuin 17-vuotiaana, ei lisää mitään uutta... Tylsää.

    VastaaPoista
  3. Hannele,
    musiikin historia on rikas ja kiehtova. Sieltä löytyy meille kaikille jotakin.
    Mitähän minä kuuntelin 11-vuotiaana? Taisin pitää kuorolauluista, itkettävän kauniista lauluista, joita laulettiin koulussa. Mieleen on jäänyt erityisesti Lähteellä, sillä minun mummolassani oli lähde. Kerran äiti treenasi minut laulukokeeseen ja sain kympin. Suurin musiikillinen saavutukseni.

    17-vuotiaana kuuntelin yöllä korva kiinni meidän isossa radiossa myöhäisohjelmaa ulkomailta, klassista musiikkia, jota kukaan ei kuunnellut meillä kotona. Mieheni alkoi opettaa minua soittamaan pianoa ja ehdin oppia yhden sivun Das Wohltemperierte Klavieria, kun päätin, että olen kuuntelija.
    Tylsää ei ole ollut. Olen nähnyt pikkupoikien marssivan New Orleansissa keskellä katua ja soiittavan jazzia. Eräs espanjalainen vaihto-oppilasystävä soitti klassista kitaramusiikkia. Äiti lauloi aina töitä tehdessään ja kuunteli radiosta mielimusiikkiaan eli yksinlaulua, vanhoja suomalaisia iskelmiä ja hengellisiä lauluja. Hän oli kaikkiruokainen. Kävimme yhdessä oopperassa katsomassa Viimeiset kiusaukset.
    Vaihto-oppilasperheen äiti harjoitteli ystäviensä kanssa kotona pianokvartetissa. Kerran olin flunssassa ja kuulin, kun he soittivat Debussyn musiikkia. Kanadassa katsoin lasteni kanssa iltakaudet musiikkivideoita, kun he olivat murrosiässä. Ne olivat usein hyvin tehtjä, sillä tulevat hyvä ohjaajat harjoittelivat niitä tehdessään. Voisin jatkaa muistelmia.
    Rakkain kaikista on Mozart. Myös Chopin. Nerot, joilla oli traaginen elämä. Eiköhän ihminen saa olla uskollinen ystävilleen?

    VastaaPoista