Itsenäisyyspäivä ja Suomen ilmaston muuttuminen

Itsenäisyyspäivästä tulee aina mieleen ensimmäiseksi kaksi asiaa: kynttilät ja pakkanen. Meillä kotona sytytettiin itsenäisyyspäivän iltana aina kaksi elävää kynttilää ikkunalaudalle niin kuin varmaankin useimmissa suomalaisissa kodeissa. Se oli harras ja miltei pyhä toimitus, joka vei pikkulapsetkin hiljaisiksi. Opiskeluaikana itsenäisyyspäivään kuului marssi sankarihaudoille. Yleensä silloin oli aina kova pakkanen, ja viiltävä tuuli ja lentävä lumi pieksivät kasvoja. Jalkoja paleli talvikengissä, sormet tulivat kankeiksi kaksien lapasten sisällä. Oli talvisodan tunnelmaa. Tunsi itsensä suorastaan sankariksi.

Nykyään itsenäisyyspäivän sää on Helsingissä niin leuto, että voi kulkea ulkona avopäin ja matalissa kengissä. Tuleeko ilmastonmuutos muuttamaan myös suhdettamme itsenäisyyden juhlintaan? Jos sää vielä lämpenee, muuttuuko suomalainenkin itsenäisyyspäivä iloiseksi - ja samalla isänmaalliseksi - juhlaksi, jollainen se on esimerkiksi Yhdysvalloissa? Voisiko se muuttua samanlaiseksi kuin ranskalaisten kansallispäivän juhlinta? Loisteliaat paraatit, väriloistoa ja tyylikkyyttä. Kauhukuva olisi se, että itsenäisyyspäiväkin muuttuisi samalla tavalla perisuomalaiseksi kuin mitä ovat taiteiden yö ja vappu.