lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Jää Mukkulaan menemättä

June 17th

Lahden kirjailijakokous osuu aina samaan aikaan kuin meidän tärkein juhlapäivämme. Jää Mukkulaan menemättä.

Olen muuten sitä mieltä, että kansainvälinen kirjailijakokous pitäisi järjestää Helsingissä. Esimerkiksi Villa Kivi olisi loistava paikka. Eräskin ulkomainen vieraamme, joka on kiertänyt kongresseissa eri puolilla maailmaa, oli siitä aivan innoissaan: Keskellä kaupunkia vastapäätä oopperataloa on vanha huvila, jonka pihalta löytyy sieniäkin! Helsingissä olisi kirjailijoillekin enemmän nähtävää.
Kommenteissa lisää mielipiteitäni.:)

Lisäys vuonna 2009. Lahden kansainvälinen kirjailijakokous on siirtynyt Mukkulasta Messilään. (Hannu Marttilan blogissa on myös kuva Messilän kartanosta.)Kirjailijakokousta valmistellaan huolella. Tehdään paljon työtä, jotta se onnistuisi. On ikävää, jos ei saada tarpeeksi yleisöä . Eikö kannattaisi sittenkin valita kokouspaikka, jonne tulisi helposti yleisöä ja jossa ei oltaisi Suomen epävakaan sään armoilla? Helsinki?

Seuraa Lahden Kirjailijakokouksen sivuja

13 kommenttia:

  1. Eikö hääpäivää voisi juhlia kirjapäivillä?
    Tarvitseeko kaikkien tapahtumien aina olla Helsingissä. Kyllä minusta Suomi on muuallakin kuin siellä ja pääsevät hesalaisetkin näkemään muuta Suomea.

    VastaaPoista
  2. Onnea juhlapäivänänne! Minulle oli melkein samanlainen kampaus ja morsian harso(?).

    VastaaPoista
  3. Kaikki mitä sanoit on ihan OK ja mahdollista. Olen lukenut, että esimerkiksi Lassi Nummi on ollut siellä perheineen.

    Mutta me juhlimme hääpäiväämme mieluiten kahdestaan kuten olemme tottuneet tekemään jo vuosikymmenet, jo kauan ennen kuin liityin Kirjailijaliittoon.

    Suomalaisten kannalta Mukkula on varmaankin oikein hyvä ratkaisu. Ovathan monet käyneet siellä vuosikaudet. Mutta eikö tästäkin asiasta saa esittää toivomuksia?

    Uskoisin nimittäin, että saataisiin enemmän ulkomaisia vieraita, jos kokous olisi Helsingissä.

    Toivon tälle kirjalijakokoukselle menestystä ja seuraan sen tapahtumia radiosta ja lehdistä kuten olen tehnyt aina.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Marja-Leena. Minun hääpukuni oli sen ajan muodin mukaan lyhyt ja huntu oli samanpituinen, ulottui mekon helmaan. Tein hääpuvun itse. Siinä oli lyhyet hihat, sillä käytin pitkiä käsineitä.

    Kampaus syntyi kampaamossa. Kävin jo pari viikkoa aikaisemmin kampaamossa "harjoituksissa", ja kampaus tehtiin silloin ensi kerran. Se oli vaikea tehdä, sillä hiukseni olivat aika lyhyet.

    Minulla oli myrttiseppele nutturan ympärillä ja siinä ruusuja ja valkoisia liljamaisia kukkia, samoja kuin morsiuskimpussa. Olisin halunnut päiväkakkaroita, mutta niitä ei ollut saatavissa.

    VastaaPoista
  5. Ihana hääkuva ja upea pari.

    VastaaPoista
  6. Hauskinta on, että tämä kuva on erään sukulaisemme näppäämä, ja siitä tuli parempi kuin "virallisista" valokuvaamossa otetuista kuvista.

    Kuva "löytyi", kun poikamme teki kuvia vanhoista negatiiveista, jotka olivat olleet siihen asti jossakin kenkälaatikossa.

    VastaaPoista
  7. Kokouksen pitämisessä Helsingissä olisi se ongelma, että porukka hajaantuisi vieläkin pahemmin kuin nyt, jolloin ulkomaiset vieraat oli majoitettu keskustaan ja kotimaiset eri puolille Mukkulaa. Itselleni ensikertalaisena kokouksen suurinta antia olivat nimenomaan varsinaisen ohjelman ulkopuolella, iltasella ja pikkutunneilla käydyt keskustelut. Jos kokous olisi ollut Helsingissä, olisin monen muun tavoin mennyt kotiin nukkumaan.

    Nyt olin paikalla, opin ja tutustuin - maannaisiini ja -miehiini sekä Martin Jankowskiin, joka jäi ensimmäisenä iltana notkumaan seuraamme kartanon parvekkeelle. Christine De Lucan, Taja Kranbergerin ja Hasso Krullin kanssa tuli vaihdettua muutama sana päättäjäisbileissä. Loistavia tyyppejä, olisin mielelläni jutellut pidempäänkin sekä heidän että nyt vain hymyjen varaan jääneiden tuttavuuksien kanssa.

    Helsingissä olisi kaikki anti jäänyt saamatta, väki olisi hajaantunut pitkin kaupunkia heti kun virallinen ohjelma päättyy.

    Vaikka toki ymmärrän halun viettää hääpäivää parhaassa mahdollisessa seurassa. 8-)

    VastaaPoista
  8. jpekka,

    minun tilanteeni on todellakin erilainen kuin muilla.:)

    Arvaan, että niille jotka pääsevät kirjailijakokoukseen, se on hieno kokemus, tapahtuipa se missä hyvänsä!

    Ehdotan Helsinkiä seuraavista syistä:
    - Uskoisin, että useampi pääsisi Helsingin kokoukseen, sillä suurin osa suomalaisista kirjailijoista asuu Helsingissä ja Helsingin lähellä.

    Mukkulaan lähteminen on nimittäin monille myös taloudellinen kysymys. Suuri joukko voisi osallistua Helsingin kokoukseen kotoa käsin. Miksi helsinkiläisille tämä etu? Jokainen tietää, että asuminen Helsingissä on kirjailijallekin KOKO VUODEN kallimpaa kuin muualla Suomessa.

    - Ulkomaalaisten etuja olisi nimenomaan Helsinki kulttuurinähtävyyksineen. Kirjailija ja hänen perheensä voisivat viettää lomaa Helsingissä kirjailijakokouksen jälkeen/ennen.

    Helsinki on erittäin suosittu matkailukohde ja kongressikaupunki.

    Monista maista myydään lisäksi edullisia lomapaketteja, joihin sisältyvät sekä lento että hotelli Helsingissä. Monet tekevät usein sukulaismatkoja Suomeen.

    Eikö tarkoitus ole saada mahdollisimman paljon osallistujia?

    VastaaPoista
  9. Helsinkiin siirtäminen tekisi tosiaankin kirjailijatapaamisesta kirjailijakokouksen. Verkostoituminen, vuorovaikuttaminen ja tutustuminen jäisi muualta tulevien osalta turismin jalkoihin, paikkakuntalaisten osalta kotielämän jalkoihin.

    (Vaikka olenkin sitä mieltä, että Helsingissä on Lepakon ja Makasiinien purkamisen jälkeen vuosi vuodelta vähemmän kulttuurin kannalta kiinnostavia turistikohteita.)

    Itsekin olen helsinkiläinen enkä erityisen hyvätuloinen, mutta luultavasti kirjailijakokouksessa jäisi käymättä kokonaan, jos päiväohjelman alustukset ja niistä käyty (sinänsä kiinnostava) keskustelu olisivat ainoat kokouksen annit.

    VastaaPoista
  10. Eiköhän sitä voisi Helsingissäkin olla pitkään aamuyöhön juttelemassa? On taksit ja bussit ja monilla omat autot, joilla pääsee kotiin silloin kun haluaa.

    Ulkomaalaiselle Helsinki on hyvin kiinnostava. Useimmille heistä se olisi aivan uusi kokemus: suurkaupunki metsässä meren rannalla.

    Kirjailijakokoukseen osallistuja voisi olla intensiivisesti mukana keskusteluissa ja muissa tapahtumissa. Matka hotelliin suojuisi nopeasti.

    Kirjailijakokouksen jälkeen voisi sitten tutustua Helsinkiin. Helsingistä voi nähdä paljon jo päivässä parissa.

    VastaaPoista
  11. Mukkulastahan tekee ainutlaatuisen juuri se, että kyseessä ei ole mikään iso konferenssi isossa kaupungissa, vaan pieni, intiimi ja leppoisa tapaaminen rauhallisissa oloissa, ilman kiirettä ja hälyä. Vaikka Villa Kivi on hieno paikka, siellä tuskin voisi kokoontua samalla tavoin pihanurmelle istuskelemaan: liikenteen taustahälyn vuoksi pitäisi olla melkoiset äänentoistolaitteet että kukaan kuulisi mitään.

    Jäin miettimään sitä suomalaisten kirjailijoiden helsinkiläisyyttä ja tutkiskelin liiton jäsenluettelon asuinpaikkoja. Listan alkupäästä päätellen olet oikeammassa kuin kuvittelin: lähes puolet jäsenistä tosiaan asuu pääkaupunkiseudun lähettyvillä (jos Kirkkonummi ja Hyvinkää lasketaan). Mutta eipä Lahtikaan kovin kaukana ole.

    VastaaPoista
  12. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka suuri prosentti suomalaisista kirjailijoista osallistuu säännöllisesti/on osallistunut koskaan Mukkulassa järjestettävään kirjailijakokoukseen.

    En myöskään haluaisi olla itikoitten syöttinä. Sanomalehden mukaan itikat ovat yhä ärhäkämpiä. Aika suuri osa itikan puremista vaati tänä vuonna lääkärinhoitoa.

    Joskus nostalgia on esteenä kehitykselle.

    VastaaPoista
  13. HS kirjoittaa, että Lahden kirjailijakokouksesta on tullut menneisyyden "museo".

    Lue kirjoitukseni Pelastakaa kirjailijakokous.

    http://blogisisko.blogspot.com/2009/06/pelastakaa-kirjailijakokous.html

    VastaaPoista