lauantaina, lokakuuta 29, 2005

Nostalgiaa ja Halloween-kamppeita stressin hoitoon













Stressin vähentämisestä kirjoitti myös amerikkalainen toimittaja nettijulkaisussa.Amerikassa on ostettu ennätysmäärä Halloween-vaatteita -aikuisille - stressin vähentämiseksi.

Halloween cat: Dover

15 kommenttia:

  1. Olen syvästi rakastanut Merete Mazzarellaa siitä asti, kun hän lanseerasi tätienergian.

    VastaaPoista
  2. Samoin minä pidä jo sanasta tätienergia. Siinä on jotakin hauskaa, positiivista : )Kaikki eivät vain aina ymmärrä positiivisuutta, kuten se sinun "kasvattajasi".

    Kävinpä vilkaisemassa Kiiltomadon kirjoituksia kirjoituksesi innostamana. Taitaa jäädäkin pelkäksi vilkaisuksi. Eipä ole minua innostavat sivustot.

    Kyllä halloween on pikemminkin anglosaksiseen kulttuuriin kuuluva. Pidän sitä edelleenkin tuontitavarana. Meillä on oma pyhäinmiestenpäivämme, eikä siihen ole kuulunut karnevalismia. Syyskuussa on ollut kuitenkin mikkeli, jolloin on juhlittu satokauden päättymistä.

    Ajallisesti ne ovat täällä Pohjolan perukoilla niin kaukana toisistaan, että ne eivät ole päässeet lankeamaan yhteen, kuten on päässyt tapahtumaan lämpimimmissä maissa, joissa satokausikin kestää pitempään. Luulisin.

    Koska suomalaiseen kulttuuriin on tullut aina uusia vaikutteita, en pidä mitenkään mahdottomana sitäkään ajatusta, että vaikkapa sadan vuoden päästä Suomessakin on itsestään selvää viettää halloweenia. Kunhan keksittäisiin sille kuitenkin suomalainen nimi. : )

    VastaaPoista
  3. Mette ja Louhi,

    minäkin pidän sanasta täti. Se merkitsee minulle ensinnäkin sukulaisuutta. Yksi tätini on vielä elossa. Sanon häntä aina Kerttu-tädiksi, vaikka hän on minulle kuin sisko.

    Ystävien äitejä sanottiin lapsuudessani tädeiksi ja teiteltiin. Se oli hyvin läheistä. Vertaan sitä ranskan teitittelyyn, jota esimerkiksi Nabokov kertoo muistelmissaan äitinsä käyttäneen hänestä, pienestä lapsestaan, kun oli oikein hellä ja lempeä.

    VastaaPoista
  4. Louhi,

    Kiiltomadon ilkeys oli aluksi aikamoinen järkytys, kun en ollut sellaiseen tottunut. Sen tarkoitushan oli karkottaa pois ne, joista ei pidetty. Ja sehän onnistui. Monet lähtivät pois ja perustivat blogeja.

    Mutta ei niin pahaa, ettei siitä ole hyvääkin. En olisi muuten minäkään aloittanut bloggaamista, kun olen niin avuton tietotekniikassa. Joku suuri ajattelija onkin sanonut: viholliset ovat osa onneani.:)

    Nykyään ne jutut naurattavat. Ovathan ne osa suomalaista kultturihistoriaa.

    Kun kirjoitin Halloween-juhlista Koululaiseen kauan sitten, sanoin sitä "kurpitsakekkereiksi" otsikossa paremman nimen puutteessa.

    Uskon, että kaikki kansat tarvitsevat kaarnevaalia. Meillä on vappu. Tuntuu kuitenkin siltä, että roolivaatteisiin pukeutuminen olisi terveellisempää kuin yletön vappujuopottelu.

    Ennenhän Halloween oli lähinnä lasten juhla Pohjois-Amerikassa. Kerron käsityöblogissani artikkelista, jossa ihmeteltiin -ja selitettiin syy aikuisten Halloween-innostukseen.

    VastaaPoista
  5. Tämä ei liity tähän aiheeseen, mutta kysyit siitä osoitteesta. Syy taitaa olla siinä osoitteen perässä olevassa /-viivassa, mikä estää linkkiä toimimasta. Sen poistamisen luulisi auttavan asiaa :)

    t: -C-

    VastaaPoista
  6. Mitäs jos perustetaan TÄTIBLOGIT tai BLOGITÄDIT - onhan neuleblogitkin oma alalajinsa :)
    Täti-sanassa mitään naurettavaa ole, ehkä hieman vinoa hymyä vain...

    VastaaPoista
  7. C,

    hienoa. Se onnistui. Tavallisesti siinä pitää olla se viiva.

    VastaaPoista
  8. Ellinoora,

    se on loistoidea. Tässä tulee toinen täti!

    VastaaPoista
  9. Kyllä meitä tätejä riittää. Täällä olisi yksi täti lisää : )

    VastaaPoista
  10. Kyllä miesvihaajaksi luokittelukin on aika paha ja sen leiman saa myös aika nopeasti. Siihen ei vaadita muuta kuin että pohtii millä tavalla sukupuoli vaikuttaa kulttuurisiin arvostuksiin, äänensä kuuluville saamisiin ja muihin sellaisiin asioihin. Ei tarvitse esittää mielipidettä, riittää kun kyselee, niin heti saa vihoja niskaan.

    VastaaPoista
  11. Kirsti,

    olet ihan oikeassa.

    Toisaalta radikaalifeminismi on loukannut miehiä niin paljon, että he eivät oikein jaksa ottaa vastaan mitään arvostelua. Miehet ovat minusta muutenkin herkempiä kuin naiset kestämään kritiikkiä.:)

    En pidä sukupuolten välisestä sodasta. Miehet ja naiset täydentävät toisiaan.

    Toisinaan minusta tuntuu siltä, että jotkut saavat puhua mitä hyvänsä, mutta toisten pitää tasapainotella, kun aina joku suuttuu.

    Tämä on Luojan kiitos vapaa maa. Jokainen saa lukea niitä blogeja, joita haluaa. Blogilista on hyvin hyödyllinen informaation antaja. Kiitos heille siitä. Me bloggaajathan sitä käytämme väärin, jos yritämme manipuloida toisiamme pisteiden avulla.

    P.S. Sivupalkkilistani ei tule varmaankaan koskaan valmiiksi. Älkää ihmetelkö vaikka nimenne puuttuu sieltä, vaikka luen teitä jatkuvasti.

    VastaaPoista
  12. Niin, vallasta ja vallattomuudestahan on kysymys. Elämme yhteiskunnassa, jossa perinteisesti valta on keskittynyt miehille. Nyt, kun naiset ovat uskaltautuneet korottaa äänensä kyselläkseen ja jopa kyseenalaistaakseen, miehille on tullut suuri hätä. He ovatkin niitä sorrettuja tässä yhteiskunnassa. Heitä pitäisi kohdella erityisryhminä, jo lapsesta saakka. Jokin aika Hesarin yleisönosastollakin vaadittiin poikakouluja, jotta pojat saisivat olla poikia. Kun he kuulemma eivät saa tarpeeksi huomiota koulussa.

    Toisaalta on tehty tutkimuksia, joiden mukaan esimerkiksi opettajat käyttävät suurimman osan opetusajastaan poikia huomioidakseen. Jos pojat saavat nyt esimerkiksi 75 % opettajien (tai vanhempien) huomiosta, pojille se ei riitä vaan pitäisi saada 100-prosenttinen, tai mieluummin 110-prosenttinen huomio.
    ... ehkä kärjistin vähän saadakseni ajatuksen ytimen esille : )

    ...

    Noista juhlista vielä. Kekri unohtui ihan. Kekri on ollut aikoinaan juhlakausi marraskuun alussa. Silloin palvelusväki on ottanut uuden pestin, väkeä on liikkunut, markkinatunnelma on vallinnut. Vuosi on vaihtunut satokauden loputtua. Kekrin viettoon liittyviä perinteitä on siirtynyt jouluun ja uuteenvuoteen.

    Kurpitsajuhla kuulostaa ihan kivalta nimitykseltä halloweenille. Suomessa vain kurpitsa ei taida olla niin suosittu kasvi kuin esimerkiksi Amerikassa.

    VastaaPoista
  13. Louhi,

    tuo kekri saattaa olla suomalaisten vastine keskiaikaiselle - ja vanhemmallekin vainajien juhlalle, jollainen oli myös roomalaisilla.

    Kaikki kansat ovat tarvinneet rohkaisua ja ryhdistäytymistä sekä nöyrää alistumista siihen, että ihminen on kuolevainen kuten luontokin. Ja syksyllä pimeän tullen se tulee mieleen, ja tuli varmaankin vielä enemmän kun ei ollut keinovaloa.

    Mitä tämä marras sitten oli? sanakirjan mukaan = 'kuollut', 'kuolleen kaltainen', yleensä ihmisestä. Martaitten päivä= vainajien päivä.

    Tähän aikaan on varmaankin liittynyt ennen kristinuskon tuloa valtavasti pelkoa. Me olemme niin kristillisen kulttuurin ja valistuksen rauhoittamia, ettemme tajua kuinka suuren pelon vallassa monet kansat yhä elävät.

    (ent. uskontotieteen opiskelija tässä innostuu)

    Blogisisko/Pirkko

    VastaaPoista
  14. Minä taas vanhasta tottumuksesta luen Kustaa Vilkunaa. : )

    Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan kekri on nimenomaan satokauden päättymistä seurannut juhla. Kekristä alkoi uusi vuosi. Sitä vietettiin muinoin tosiaankin syksyllä (liikkuva ajankohta: syyskesällä ja myöhäissyksyllä sen mukaan, miten talon työt saatiin tehtyä). Kun joulu sai kristinuskon myötä yhä suuremman merkityksen, kekri menetti merkitystään.

    Kekristä on neljänsadan vuoden takaisia merkintöjä, mutta juhlan aivan alkuperäisestä alkuperästä ei ole säilynyt tietoa.

    1800-luvulla kekriä ruvettiin viettämään katolisten pyhäinmiestenpäivänä 1.11. jolloin se sai vainajainpäivän viettoon liittyviä tapoja.

    Nykyään kekriä vietetään marraskuun ensimmäisenä lauantaina.

    Marras tosiaankin viittaa kuolleeseen luontoon. 1.11. on pyhäinmiestenpäivä, santti. Silloin ei saanut tehdä töitä, koska henget ja vainajat (pyhät miehet) vierailivat taloissa. Santti-sanalla on tarkoitettu määräpäivää, arkipyhää. Siitä taas on tullut säntti, säntilleen eli määräaikaan mennessä, täsmälleen.

    VastaaPoista
  15. Huom!

    Tämän blogin kommenttien alussa oli kaksi puheenvuoroa, jotka ovat kadonneet lisäyksen yhteydessä. Toinen oli Anun ja toinen minun. En ole poistanut niitä tarkoituksella.
    Pirkko

    VastaaPoista