tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Kuin harakka tervatulla sillalla. Välilevystä, akillesjänteestä ja keskiaikaisesta kidutuskoneesta.

Sitä on monesti kuin sadun harakka tervatulla sillalla: kun yrittää irrottaa pyrstöään tervasta, nokka tartuu siihen ja päinvastoin. Varsinkin terveyttä koskevat asiat ovat niin.

Kerroin joskus aikaisemmin, että selän välilevyn pullistuma aiheutti sen, että tutustuin pohjois-amerikkalaiseen kansantaiteeseen ja aloin kirjoittaa siitä lehtiin. Välilevylastuni on nyt käsityöblogissa luvussa Tilkkutäkit ym ym. Perustin sisarblogit, kun en osannut laittaa eri kategorioiden juttuja omiin ryhmiinsä muulla tavalla. Samasta syystä syntyivät myös lastenkirjablogini.

Kanadalaisen sairaalan ottamassa ultraäänikuvassa selässäni näkyi iso pullistuma, mutta halvauksen vaaraa ei ollut. En mennyt leikkaukseen vaan olen hoitanut selkääni kävelyllä erään kanadalaisen kiropraktion ja varsinkin yllä olevan kirjan neuvojen mukaan.

Sitähän sanotaan, että pitäisi kävellä reippaasti. Sen ovat estäneet kuitenkin kipeät akillesjänteeni. Eräänä syystalvena ne kipeytyivät, kun tasapainoilin useita viikkoja kestäneen liukkaan kelin aikana iltaisin työmatkoilla jäisillä kaduilla ja koulunpihoilla toisessa kädessä kirjakassi, toisessa nauhuri (kansalaisopiston oma nauhuri oli varastettu koululta).

Jalkani olisi kuulemma pitänyt laittaa silloin kipsiin, kertoi omalääkäri monta vuotta myöhemmin. Silloisen kaupunginosani terveyskeskuksen nuori lääkäri ei nähtävästi vielä sellaisesta tiennyt. Mieheni on saanut akillesjänteeni vähitellen parantumaan hieromalla niitä kerran pari päivässä, kun katsomme telkkaria. Tai hän katsoo, minä kirjoitan tänne nettiin - siinä tuotteliaisuuteni salaisuus:).

Niinpä nautimme eilen illalla reippaasta kävelyvauhdista, kunnes vanha tuttu, tietty välilevy muistutti minua itsestään. Yöllä tuli valvottua ja luettua blogeja. Osuin myös Hesarin Anssin blogiin, luin hänen juttunsa alkuversion ja kommentoinkin sitä. On kiinnostavaa nähdä, miten se muuttuu ja miltä se näyttää lehdessä valmiina. Alan miettiä, että jos minutkin siinä mainitaan, pitäisikö minun sensuroida tekstejäni. Täällä onkin ollut ihmeen tyyntä viime viikkoina. Muutkin taitavat ajatella samaa. Muistuu mieleen neuvo, jonka newyorkilainen äiti antoi debytanttityttärelleen (tässä blogissa 16.9.).

Kuin keskiaikaisessa kidutuskoneessa
tai James Bond -elokuvassa.


On eräs hyvä keino hoitaa kipeää välilevyä: venytys. Kanadassa selkääni venytettiin keskiaikaista kidutuskonetta muistuttavalla laitteella. Välillä oli kuin James Bond -elokuvassa: minä makaan yksin avuttomana karussa huonessa venytettävänä ja sairaanhoitaja on mennyt kahville. Mutta tulos oli erinomainen. Koneesta päästyäni tunsin kuin leijailevani sairaalankäytävää myöten kotiin.

Venytystä suositteli myös The Back doctor, joka on ehdottomasti eräs lempikirjojani. Selkävaivoista kärsivä nuori kirurgi kertoo siinä, mitä tekee itse, jos selkäkipu yllättää vaikkapa pitkällä automatkalla. Hän pysäyttää auton, astuu ulos ja menee kyykkyyn, istuu kantapäittensä varassa. Juuri sillä tavalla enoillani oli tapana huojua tuvassa ja kertoa toisilleen sotajuttuja. Vanha kansa osasi hoitaa selkäänsä. Aapeli Saarisalo kertoi joskus, että hän oppi kaivauksilla ollessaan sikäläisen kansan tavan hoitaa hieromalla niska- ja selkävaivoja.

Mieheni hieroi taas selkääni. Se auttoi vähän. Kyykkyyn meneminen on minulle mahdotonta. Niin hyvin eivät akilleslesjänteeni vielä veny. Jos olisin rikas tai urheilija, akillesjänteeni olisi tietenkin leikattu jo ajat sitten kuntoon.

Onneksi on toinenkin keino, joka tepsii hyvin. Pyydä, että joku nostaa vuoteeseesi tuolin ja sen päälle ohuen, mutta pehmeän tyynyn. Voit myös maata lattialla ja katsoa telkkaria kuten tuo yllä kuvassa oleva silloin vielä nuori selkätohtori Hamilton Hall kertoo tekevänsä.

Huomaan, että selkätohtorikin on vanhentunut 20 vuodessa, mutta hänen neuvonsa pätevät yhä. Hall on nyt kirjan uudistetun painoksen esitteen mukaan Toronton yliopiston professori ja Kanadan selkäklinikan johtaja. Heikkoutensa voi nähtävästi kääntää vahvuudeksi.

Olen kirjoittanut tätä vanhan sohvan kuopassa istuen. Selkä on venynyt mukavasti, mutta taidan pitää pienen bloggaamisloman. Kipu saa ajatukset hyppelehtimään, tulee lyöntivirheitä. Onneksi olen saanut nettimuistikirjani jonkinlaiseen kuntoon. Se oli eräs alkuperäisistä syistä miksi opettelin bloggaamaan. Olen laittanut linkkejä, joiden toivon auttavan aloittelijoitakin kohtaan Mikä on blogi.

Olen harakan lailla käynyt nappaamassa nettimuistikirjaani hopealusikoita (hyviä linkkejä) sieltä täältä. Jälleen tuo harakka, vaikka eräs testi totesi minun olevan selvä papukaija.

3 kommenttia:

  1. Selkäkipu on kamalaa. Suosittelen McKenzie-koulutuksen saanutta fysioterapeuttia (mekaaninen terapia.)Yksinkertaista ja järkeenkäypää myöskin. Tervehtymistä sinulle ja selällesi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Venytys tuolin kanssa on jo poistanut pahimman kivun. Lojun tässä jo netin ääressä.
    Pirkko

    VastaaPoista
  3. Aamulla. Venytys auttoi taas. Selkä on melkein OK. Luin äsken jooga-asennossa istuen lehden. Muuta en ole joogasta opetellutkaan.
    Pirkko

    VastaaPoista