tiistaina, kesäkuuta 28, 2005

Sisar, veli, sydänystävä

Sisar, veli, sydänystävä on parhaimmillaan ihminen,
joka tuntee meidät kokonaan, myös julkisen minämme
takana olevan ydinminän, meidän hyvät ja huonot puolemme
ja sittenkin pitää meistä, jopa rakastaa meitä.

Tutkimukset identtisistä kaksosista ovat tuoneet ilmi,
että perinnöllisyydellä on meihin paljon suurempi vaikutus,
kuin mitä olemme tähän mennessä tienneet. Sisarilla
ja veljillä on 40-60 prosenttia yhteisiä geenejä, ja
he ovat perinnöllisesti enemmän toistensa kuin vanhempiensa
kaltaisia.

Meillä kaikilla on läheisiä ystäviä, jotka ovat meille kuin
veljiä ja sisaria. Lapsuudenleikit, kouluvuosien salaisuudet,
aikuisina koettu ammatillinen, älyllinen tai maailmankatsomuksellinen
yhteenkuuluvuus on liittänyt meidät yhteen lujin siten.

Kaikki alkaa lastenhuoneessa ja yhteisissä leikeissä

Se, mitä tapahtuu lastenhuoneessa, on tärkeää vielä
kymmeniä vuosia myöhemmin. Siellä on perusvertailuryhmämme, johon
mittaamme koko elämän ajan itseämme ja ajatuksiamme.

Sisarusten välille syntyy läheinen suhde parhaiten lapsuuden
yhteisissä leikeissä sekä koulu- ja opiskeluvuosina,
jolloin he tuntevat yleensä enemmän mielenkiintoa ja läheisyyttä
toisiinsa kuin isäänsä ja äitiinsä.

Teini-ikäinen Mozart kirjoitti sisarelleen helliä ja hassunkurisia
kirjeitä ja uskoi tälle salaisuuksiaan. Ranskalainen kirjailija
Stendahl kirjoitti aikuisena sisarelleen:
"Kaikki mitä sanot, on täydellisessä sopusoinnussa
sen kanssa, mitä tunnen. Olet täysin toinen minäni".

Vanhemmat voivat auttaa lapsiaan tulemaan hyviksi ystäviksi
kohtelemalla heitä tasaveroisesti ja toisaalta kylvää
heihin eripuraisuuden siemenen vertaamalla heitä ja pitämällä
suosikkeja.

Varsinkin sisaret voivat olla hyvin läheisiä toisilleen. Sisar
on kuin peili, johon tyttö katsoo ja vertaa itseään: olenko
samanlainen vai erilainen? Jotkut sisaret tuntevat olevansa
kuin kaksoset, ja sitä korostavat monesti lapsuudessa. sa-
manlaiset vaatteet, lelut ja kampaukset.

Monilla heistä tämä erityinen läheyys säilyy myös aikuisiässä,
ja he juttelevat tuntikausia toistensa kanssa, lähettävät tekstiviestejä
tai soittavat kalliita kaukopuheluita toiselle paikkakunnalle
tai jopa toiseen maahan.

Tavattuaan toisensa vuosienkin eron jälkeen monet sisaret
hämmästyvät sitä, miten samanlaisia he ovat, varsinkin
ääni. Vaikka heillä on sama ääni, kuinka erilaisia ovatkaan
sanat, amerikkalainen antropologi Margaret Mead muistutti.
Heillä on kummallakin oma persoonallisuutensa.

Klikit ja roolit

Suurissa perheissä lasten kesken muodostuu usein klikkejä
milloin mistäkin syystä, ja he antavat toisilleen rooleja
monesti syntymäjärjestyksen perusteella.
Pienissä perheissä vanhemmat antavat usein
lapsilleen rooleja: yksi on perheenurheilija, toinen taiteilija,
kolmas tietokonehirmu. Näin kasvatus tekee sisarukset
enemmänkin erilaisiksi kuin samanlaisiksi.

On sanottu, että nämä roolit voivat kannustaa ja tuoda
järjestystä murrosiän kaaokseen. Ihanne-esimerkkinä on
pidetty kirjaa "Pikku naiset", jossa kaikilla neljällä sisarella
on oma erillinen pätemisen alueensa: Meg on äidillinen
opettajatyyppi, Jo kapinallinen kirjallisesti lahjakas lukutoukka,
Beth kiltti ja musikaalinen ja nuorikki Amy hiukan
lellitty, kaunis ja taiteellisesti lahjakas.

Välttääkseen kilpailua sisaret ja veljet valitsevat
todellisuudessakin usein kukin oman erikoisalansa.
Kotona annetut roolit voivat myös kahlita ja estää kehityksen.
Sisarten ja veljien väliset roolit voivat myös vaihtua
vuosien varrella monta kertaa. Muutoksia tuovat sairaudet,
avioliitot, avioerot, vanhempien kuolema ja oma vanheneminen.


Sisaret ja veljet tuntevat aniharvoin toisensa
vastenmielisiksi, mutta he saattavat karttaa toisiaan,
koske he eivät ole pystyneet selvittämään lapsuudessa
alkaneita erimielisyyksiä.

Veljesten välinen kilpailu

Varsinkin veljillä voi olla jatkuva kilpailutilanne.
Kilpailu voi jatkua viimeiseen saakka:
Kuka sisaruksista on suvun johtaja vanhempien kuoltua?
Ja viimeinen kilpailu on kuka elää kauimmin.

Yleensä kypsänä aikuisena vertailu vähenee
ja kukin elää tyytyväisenä omaa elämäänsä. Varsinkin
veljesten välillä kilpailu loppuu, ja suhde muuttuu läheisemmäksi.

Yhdessä vahvempia kuin eripuraisina

Sisaruksista tehdyt tutkimukset kertovat,
että mitä vanhemmiksi he tulevat, sitä
enemmän he yleensä arvostavat toisiaan.
Vanhempien kuolema ja yhä pienenevä
sukulaisten piiri lähentää.

Margaret Mead oli sitä mieltä, että leskeksi jääneitten tai
eronneitten sisarten on helppo asua yhdessä vanhoina, sillä
heillä on äidin perintönä samanlainen tapa hoitaa taloutta.
Yhdessä iäkkäät sisarukset pitävät isän ja äidin muiston
elävänä mielessään puhumalla heistä usein ja pohtimalla
mitä nämä tekisivät jossain erityisessä tilanteessa.
Viimeistään vanhoina sisaret ja veljet tajuavat, että yhdessä he
ovat vahvempia kuin eripuraisina.

Yhteiset muistot vuosikymmenien
ajoilta liittävät meidät myös läheisiin ystäviin..
Muinaisina aikoina miehet tulivat veriveljiksi viiltämällä haavan
itseensä ja sekoittamalla vertansa
ystävän vereen. Silloin sana sisar tarkoitti saman klaanin
naisjäsentä.



© Pirkko Anna Amnell
Kirjoitus perustuu kirjoittajan aikaisempaan, julkaistuun artikkeliin.

7 kommenttia:

  1. Olisipa asia aina noin. Sain vähän ennen isäni kuolemaa järkytyksekseni tietää, että ainoa sisareni vihasi minua, siis todella vihasi, ja oli vihannut aina. Sisaruskateutta. Mieheni ja hänen hengissä olevat veljensä ja sisarensa (yksi veli on tehnyt itsemurhan) taas ovat kuin "sudet samassa sudenkuopassa", kuten Sigrid Undset kirjoittaa "Keväässä". Tämä on eräs niistä asioista, jotka minua ja miestäni lujasti yhdistävät.

    VastaaPoista
  2. Mette,

    olisi varmaankin hienoa, jos Sinun ja sisaresi välejä voisi parantaa. Tuollainen vihamielisyys voi juontaa juurensa aivan varhaislapsuudesta ja perustua lapsen väärinkäsitykseen.

    Sekä Englannissa että Yhdysvalloissa on järjestetty jo pitkään kursseja sisarusten välien parantamiseksi.

    Vanhin sisar voi tulla katkeraksi, kun joutuu hoitamaan pienempiä lapsia. Ehkä tästä syystä äitini ei koskaan pitänyt minua pikkusiskojeni hoitajana, mikä on aika tavallista.

    Ehkä hän oli kuullut katkerista isoista siskoista, ja olihan hän itsekin joutunut hoitamaan pienempiä sisaria ja veljiä.

    Onneksi sisarten ja veljien väliset roolit voivat vaihtua vuosien varrella moneen kertaan. Muutoksia voivat tuoda sairaudet, avioliitot,avioerot, oma vanheneminen ja vanhempien kuolema.

    Jospa voisit puhua sisaresi kanssa. Tietenkin on niin, että jos toinen ei halua käsitellä asiaa, on pakko sopeutua tilanteeseen, elää omaa elämäänsä ja antaa toisen elää omaansa.

    VastaaPoista
  3. Unohdinko lisätä, että onneksi myös ystävät voivat olla kuin sisar tai veli?

    Minullakin on kaksi lapsuudenystävää, toinen aivan varhaislapsuudesta asti - "ystävä kolmannessa polvessa" - toinen kouluajoilta, heti ensimmäisestä luokasta lähtien. He ovat myös niin kuin sisaria.

    Sanot, että miehesi tukee Sinua. Minullakin aviomies on kaikkein läheisin ystävä.

    VastaaPoista
  4. Niin, ollapa noin, ihan kuten Mette sanoo. Siskoni on kymmenisen vuotta nuorempi ja kaikissa asioissa aivan erilainen. Äiti naureskeleekin sille, että jos jokin minua miellyttää, voi olla varma, että sisko inhoaa sitä spontaanisti ja päinvastoin. Keskustelutasolla emme tajua toisistamme himpun vertaa!

    Silti sisko on aina pikkusisko. Ei sitä montaa ihmistä ole tuntenut vauvasta saakka, hoitanut ja istunut hiekkalaatikolla sen kanssa. Luulen kyllä, ettei sisko koe minuun samanlaista läheisyyttä, tai ainakin käyttäytyy niin kaukaisesti ja teennäisesti. Ehkä se on vaikeaakin; ikäero on niin suuri, tai siis, tuntuu varmasti kaksikymppisestä musertavalta. Enemmän sitä kai on jonkinlainen vanha sukulaistäti, semmoinen vähän höppänä, äidin puhelinluotettu, jolle soitetaan, kun siskon anoreksia on pahimmillaan tai se ei tee muuta kuin itkee sängyssä päiväkausia. Höppänä, joka on yhtä ymmällään kuin äitikin.

    Aina sitä hämmästyy, kun ihmiset puhuvat sisaruudesta. Oma kokemukseni on niin erilainen.

    VastaaPoista
  5. Kymmenen vuotta taitaa olla niin pitkä aika, että kumpikin teistä on psykologisesti ainoa lapsi.

    Kun ikäero on pitkä, sisarukset voivat myös kuulua aivan eri sukupolviin. Mutta vanhempana tuo ero saattaa tuntua pieneltä.

    Pirkko/Blogisisko

    VastaaPoista
  6. Vaikka sisarukset olisivat geneettisesti samanlaisia, geenit voivat tehdä heistä myös erilaisia. Hienosäätöä, jokaisella omat aivonsa. Yksilöllinen suhtautuminen ulkomaailmaan, oma kokemus erilainen.

    Vaikka kaksoset kirjoittaisivat kirjan samasta aiheesta, kirjat olisivat erilaisia.

    Onko muuten kaksoskirjailijoita tutkittu? Onko heitä yleensäkään olemassa?

    Sattuma puuttuu peliin, eri ihmiset tulevat vastaan elämän tiellä, eri polkuja.

    VastaaPoista
  7. Löysin kaksosia elokuvakäsikirjoitusten kirjoittajista.

    Peter & Anthony Shaffer: mm. Amadeus

    Philip & Julius Epstein: mm. Casablanca

    Pirkko

    VastaaPoista